Suomea Suomessa

Kielitieteilijä Janne Saarikivi käynnisti keväällä keskustelun englannin kielen yleistymisestä Suomessa. Hän otti esimerkin helsinkiläisen ostoskeskuksen baarista, jossa kertoi saaneensa palvelua vain englanniksi, vaikka pyysi sitä nimenomaan omalla äidinkielellä.
Kieltämättä on eduksi, että samaa kieltä käytetään yli rajojen. Monen suomalaisen on ulkomailla matkustellessa helpompi avata suunsa, kun on käyttänyt englantia myös matkojen välillä. Mutta toisaalta Suomessa on edelleen suuri joukko ihmisiä — joidenkin tietojen mukaan yli puolitoista miljoonaa —, jotka eivät puhu eivätkä ymmärrä englantia. On valitettavaa, jos oman äidinkielen puhuminen ja sillä palvelun vaatiminen koetaan junttimaisuudeksi tai metsäläisyydeksi ja vieraan kielen käyttäminen hienoksi. Eihän se niin voi eikä saa olla. Suurin uhka suomenkielelle on, että ryhdymme itse sitä aliarvioimaan.

Täällä Etelä-Karjalassa kuulee harmittavan usein kerrottavan, kuinka terveydenhuollon ammattilaiset puhuvat niin huonoa suomea, että potilaat eivät sitä ymmärrä.
Tästä on omakohtainen kokemuskin. Muutama vuosi sitten olin pienessä operaatiossa Etelä-Karjalan keskussairaalassa. Kun kotiuttamisen aika tuli, sain ohjeet puolalaiselta lääkäriltä ja venäläiseltä sairaanhoitajalta. Ymmärsin kyllä, mitä he minulle kertoivat, mutta hetken päästä tuli suomalainen sairaanhoitaja vielä varmistamaan asian. Sillä hetkellä se tuntui pienessä lääketokkurassa olevasta kotiinlähtijästä niukkojen resurssien tuhlaukselta.
Suomi kansainvälistyy ja kielten kirjo maan rajojen sisällä monipuolistuu. Yhä useampi työskentelee kansainvälisten yritysten palveluksessa ja käyttää työkielenään muuta kuin suomea. Maahan tulevia turisteja on myös pystyttävä palvelemaan ainakin englanniksi, jos ei heidän omalla kielellään.

Meillä on silti edelleen oma, rikas äidinkielemme. Ei ole liikaa vaadittu, että asiointi sillä hoituu ongelmitta riippumatta siitä, kuinka monia kieliä asiakaspalvelija tai asiakas itse sattuu osaamaan.
Kevyemmässä keskustelussa voi sitten käyttää vaikka niitä kaikkia. Alkukesän Viron-matkalla osuimme syrjäisen kylän pieneen majoituspaikkaan. Pihalle rientänyt ystävällinen emäntä valitti, ettei häneltä taitu sen paremmin suomi kuin englannin kielikään. Niinpä minä puhuin hänelle suomea, hän minulle viroa ja niihin eleitä ja ilmeitä lisäämällä pääsimme hyvin yhteisymmärrykseen.

Mirja Rantala

Kirjoittaja on Joutseno-lehden entinen päätoimittaja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Aiotko säilöä mansikkaa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä