Lampikankaan iloinen harmonikansoittaja
03.03.2010 Anne Kalliosaari
 |
Soittaako Noora Lavikainen itsensä Hopeisen Harmonikan finaaliin, ratkeaa viikonvaihteessa. |
Keskittynein ilmein Noora Lavikainen soittaa harmonikallaan Abban Mamma Miaa. Sormet kulkevat sukkelasti näppäimeltä toiselle, eikä ensimmäistä kertaa kuuntelijaksi päätynyt voi olla ihastelematta nuoren soittajan taitoja.
Näitä taitoja on ihastellut myös raati, joka valitsi Joutsenon Lampikankaalla asuvan Nooran Hopeisen Harmonikan 16 semifinalistin joukkoon.
Keskittynein ilmein Noora Lavikainen soittaa harmonikallaan Abban Mamma Miaa. Sormet kulkevat sukkelasti näppäimeltä toiselle, eikä ensimmäistä kertaa kuuntelijaksi päätynyt voi olla ihastelematta nuoren soittajan taitoja.
Näitä taitoja on ihastellut myös raati, joka valitsi Joutsenon Lampikankaalla asuvan Nooran Hopeisen Harmonikan 16 semifinalistin joukkoon.
Noora elää tällä hetkellä mielenkiintoisia aikoja, sillä sekä Hopeisen että Kultaisen Harmonikan finalistit valitaan 7. - 8.3. harmonikkaristeilyllä, jonne Noora lähtee äitinsä Jaanan, isänsä Jukan ja Henri-veljen kanssa. Semifinaalissa soittajat saavat vastaansa paitsi arvovaltaisen tuomariston, myös 500-päisen yleisön.
- Jännittää, Noora kiteyttää iloisena tuntemuksiaan.
Esiintyminen ei ole Nooralle uutta, sillä hän on ehtinyt soittaa jo monessa oppilaskonsertissa, mutta harmonikkaristeily on kuitenkin jotain täysin erilaista aiempiin esiintymisiin verrattuna.
10-vuotiaille tai sitä nuoremmille harmonikansoittajille tarkoitettuun Hopeiseen Harmonikkaan Nooraa kannusti osallistumaan hänen soitonopettajansa Päivi Valkeajoki, sillä loppuvuodesta kymmenen vuotta täyttävälle Nooralle tämä on viimeinen mahdollisuus osallistua kilpailuun.
Tie kohti semifinaalia alkoi viime syksynä, jolloin Nooran kilpailukappaleiksi valittiin Abban Mamma Mia sekä Pingviinitanssi. Syksy ja etenkin joulunaika kuluivat tiukasti kappaleita harjoitellessa. Tammikuussa kappaleet talletettiin dvd:lle, joka lähetettiin esiraadin kuultavaksi. Semifinalistit valittiin äänitteiden perusteella.
Kova kilpaileminen tai kilpailun voittaminen eivät ole Jaana ja Jukka Lavikaisen mielestä pääasia Hopeiseen Harmonikkaan osallistumisessa.
- Yleensä ne, jotka ovat lähteneet mukaan kilpailuun, ovat kehittyneet soittajina aimo harppauksen, Jukka Lavikainen pohtii.
- Syy ripeään kehittymiseen on siinä, että töitä on tehtävä paljon normaalia enemmän, Jaana Lavikainen kertoo.
Harmonikan soittoa Noora Lavikainen on ehtinyt harrastaa kahden ja puolen vuoden ajan.
Innostus musiikkiin virisi, kun Noora kävi isänsä kanssa musiikkiopiston tutustumisillassa. Noora vaikuttui näkemästään ja kuulemastaan, joten seuraava askel oli osallistua musiikkiopiston pääsykokeisiin. Pääsykokeiden läpäiseminen avasi Nooralle oven musiikkiopistoon.
Soitinvalinta ei tuottanut päänvaivaa.
- Miun mielestä harmonikka on kiva eikä lainkaan vaikea soitin, Noora Lavikainen perustelee valintaansa.
Toinen painava syy lienee se, että Nooran serkku Marko Lavikainen harrastaa harmonikan soittoa ja on osallistunut Hopeiseen Harmonikkaan muutama vuosi sitten.
Jaana ja Jukka Lavikainen kiittelevät kumpikin musiikkiopiston toimintaa ja opettajia.
- Lappeenrannan musiikkiopiston opetuksen taso on erittäin korkea, he kehuvat ja mainitsevat iloitsevansa myös siitä, että musiikkiopistossa opiskelu on paljon muutakin kuin pelkkää soittamista.
Erilaiset konsertit ja yhteistilaisuudet ovat Lavikaisten mielestä tärkeitä.
- Voisi sanoa, että musiikkiopistomme on musiikkiopistojen Rolls Royce, sillä täältä on tullut kaikkein eniten kilpailijoita Hopeiseen Harmonikkaan, Jukka Lavikainen kehaisee.
Kesolan koulussa kolmatta luokkaa käyvä Noora Lavikainen mainitsee lempiaineikseen äidinkielen, liikunnan, käsityöt ja uskonnon. Musiikkikin on mukavaa, mutta nokkahuilun soitto ei harmonikan soittoon ihastunutta tyttöä erityisemmin miellytä.
Harmonikkaa Noora soittaa päivittäin. Kaikki vapaa-aika ei sentään kulu soittamiseen, vaan muitakin harrastuksia Nooralla on.
- Ulkoilua, uimista, laskettelua ja piirtämistä, hän listaa harrastuksiaan.
Lisäksi kaveripiirissä on monta samanikäistä musiikkia harrastavaa tyttöä.
Takaisin