1

Neljännesvuosisata tervakkoniityllä

Aikoinaan vanhalta kuutostieltä erkani vähän ennen Korvenkylää tie vasemmalle, kyltissä luki Joutsenranta.
Junasillan jälkeen tie kaarsi ennen sairaalaa jyrkästi oikeaan. Niillä paikkeilla on tien eteläpuolella pieni suolämpäre ja toisella puolen tervakkoaho, josta kerrottiin 1990-luvun puolivälissä ilmestyneessä Toukohärkä ja kultasiipi –kirjassa näin:
”Joutsenrannassa on vajaan hehtaarin kokoinen niitty, jolla on hyvin runsas mäkitervakkokasvusto. Seassa kasvaa lukuisia muitakin niittykasveja, kuten peurankelloja, päivänkakkaroita, ketoneilikoita, ahdekaunokkeja, ruusuruohoja sekä ahomansikoita.”

Muistan hyvin ensimmäisen käyntini niityllä. Elettiin syyskuun alkua 1994, kun Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin johtaja Olli Marttila vei pari vuotta kesätöissä harjoitelleen tutkijanalun jo orastavan ruskan keskelle.
Paikalla lensi vastakuoriutunut ruostenopsasiipi, jonka siivissä hehkuivat niin ikään syksyiset värit.
Sittemmin rinneniityllä on tullut käytyä monta kertaa, yleensä Juha Jantusen kanssa. Mukana on ollut joskus haavi tai kasvikortti, toisinaan viikate tai harava, joskus vain iloinen toive nähdä paljon perhosia kukkien keskellä.

Olemme vuodattaneet paikalle vähän verta ja enemmän hikeä, mutta emme sentään kyyneleitä yli neljännesvuosisadan ajan.
Vuonna 1990 Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti ja silloinen maanomistaja aloittivat tervakkoniityn kunnostuksen. Rinteelle kasvanutta mäntytaimikkoa raivattiin ja vadelmapuskia kiskottiin. Alkuvuosina niitty haravoitiin keväisin ja vuoteen 1995 asti kasvillisuus niitettiin loppukesällä.
Välissä se oli pitkään lampaiden laitumena, mutta viime vuosina rinnettä on taas niitetty. Vanhaa Joutsenrantaa ei enää ole, joten niittykin muuttui papereissamme jossakin välissä uusvanhalle nimelle Pellisenranta.
Tiedämme mitä hoidolla on saatu aikaan, sillä kasvillisuutta on seurattu säännöllisen ruutuverkoston avulla.
Vuonna 1990 neliömetrin ruutuja oli viidessä pystylinjassa 45 ja vuonna 1996 verkostoa tihennettiin 83 ruutuun. Rinteen viiden metrin välein leikkaavat 13 linjaa on nyt tutkittu kuusi kertaa, viimeksi kesällä 2015.
Niityltä on havaittu lähes sata kasvilajia. Ruuduilla lajimäärä on kasvanut koko ajan. Kesällä 2015 neliömetrillä oli jo keskimäärin 17 kasvilajia, mikä tarkoittaa 70 prosentin lisäystä vuodesta 1990.
Ensimmäisen kerran muutamalla neliömetrillä oli jo yli 25 lajia. Keskivertoon pihanurmikkoon nähden määrä on nelin-viisinkertainen!

Riittävän pitkä seuranta-aika paljastaa kasvillisuuden jatkuvan muutoksen. Eniten uusia ruutuja ovat vallanneet koiranputki, tuoksusimake, särmäkuisma ja niittyleinikki. Kaikki eivät suinkaan ole hyvän niityn tunnusmerkkejä, mutta niittykasvillisuuden myönteisestä kehityksestä kertovat eniten taantuneet lajit: juolavehnä, rikkavoikukat ja harakankello. Ne eivät pärjää ilman ihmisen maanmuokkausapua.
Pellisenrannassa aikaisempaan peltoviljelyyn viittaavat lajit ovat vähentyneet, niittykasvit runsastuneet ja hoitotoimet ovat selvästi lisänneet kasvillisuuden monimuotoisuutta ja tasoittaneet lajien runsaussuhteita, aivan kuten niiden kuuluukin tehdä.

Alkuperäinen kohde eli ’tervakkoaho’ on kuitenkin historiaa, sillä edes 25 vuoden uurastus ei ole säilyttänyt mäkitervakon valta-asemaa. Laji on vähentynyt samalla kun niityn kuivin ketovyöhyke on vuosien saatossa supistunut.
Toisaalta tuoreiden niittyjen kasvit levittäytyvät ja runsastuvat, varsinkin päivänkakkara loistaa nyt niityllä aivan eri malliin kuin aikoinaan.
Onko työmme ollut kaiken vaivan arvoista? Pellisenrannan niitty on edelleen arvokas perinneympäristö, mitä ei voi sanoa monesta maakuntamme niitystä.
Jos teillä on mahdollisuus, hoitakaa ketoja ja niittyjä. Luontomme monimuotoisimpia näyteikkunoita menneen ajan maataloudesta soisi säilyvän myös tulevien sukupolvien iloksi.

Kimmo Saarinen

Kirjoittaja on Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin johtaja.

Viikon kysymys

Luetko kesällä enemmän kuin talvisaikaan?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä