Auringon paistetta, loman kiireettömyyttä ja rauhaa – vai oliko se vain kangastusta?

Palasin juuri Saimaalta Joutsenon venesatamaan perheemme uistelu- ja uintiretkeltä. Avasin autoradion ja kuulin jälleen aseellisesta välikohtauksesta Amerikassa.
Siihen loppui taas tämän päivän mielenrauha ja levollisuus. Miksi joka päivä saa kuulla vain näitä väkivalta uutisia! Onkin ihan pakko kysyä, mikä meitä ihmisiä ja tätä maailmaa vaivaa? Miksi tehdään erilaisia väkivallantekoja päivittäin?

Kaikkialla maailmassa puhutaan maailmanrauhan puolesta, niin suurempien kuin pienempienkin maiden edustajien suulla.
Sekä ylemmässä että alemmassa vallassa olevat pitävät uljaita puheita ihmisyyden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta. Miksi se ei kuitenkaan ole totta? Mikä tämä väkivaltailmiö sitten on ja miksi se kasvaa?
En varmasti osaa tässä siihen oikeaa vastausta löytää, mutta asia on jo hyvin merkittävä, myös meille suomalaisille.

Raumanmeren koulusurmat oli ensimmäinen kouluampuminen Suomen historiassa. Se tapahtui yläasteella Raumalla 25. tammikuuta 1989, jossa 14-vuotias koulupoika ampui kahta koulutoveriaan aseella kesken oppitunnin.
Ampuja yritti surmata myös kolmannen oppilaan, mutta luoti ei osunut kohteena olleeseen poikaan. Syyksi tekoihin ampuja kertoi ala-asteelta asti jatkuneen koulukiusaamisen.

Marraskuussa 2007 tapahtui Suomen toinen kouluammuskelu, Jokelan koulusurmat, jossa surmansa sai kahdeksan henkeä sekä ampuja itse.
Syyskuussa 2008 tapahtui Suomen kolmas kouluammuskelu, Kauhajoen koulusurmat, jossa surmansa sai kymmenen henkeä sekä ampuja itse.
Suomen kouluissa on myös tehty puolenkymmentä kuolemaan johtanutta puukotusta, joiden motiiviksi on useimmiten kerrottu koulukiusaaminen. Tätä ennen Suomessa oli tapahtunut yksi koulusurma, Puolalanmäen välikohtaus vuonna 1981.

Mikä tässä ajassa ja ihmiskunnan kohdalla on mennyt jälleen pieleen, että tällainen väkivallan aalto lähtee liikkeelle. Emmekö opi koskaan menneestä.
Tällaisiin tekoihin ei varmasti ryhdytä ilman mitään syytä. Emmekö arvosta toista ihmistä, kuten itseämme. Onko oman edun tavoittelusta tullut elämän päämäärä.
Tutkimus ja tiede ovat kehittyneet valtavilla askelilla eteenpäin. Osaamme parantaa jo lähes kaikki syöpätaudit, käydä kuussa ja mutta emme osaa elää sovussa toistemme kanssa.

Jollain ihmisellä on vääränlaiset vaatteet, toisella ihonväri ei ole mieleisemme, joku puhuu väärää kieltä, uskontoa käytetään lyömäaseena milloin missäkin maassa. Noitia ei sentään ole enää Suomessakaan polteta.
Maailmanrauha on kuitenkin useilta kohdin järkkynyt. Se näkyy myös täällä meidän rakkaassa Suomessamme. Lupaudun tässä julkisesti jonkun meidän alakoulumme kummiksi positiivisuuden aallon aikaan saamiseksi. Ota yhteyttä!

Meistä jokainen voi omalta osaltaan tehdä jotain tälle väkivallan kierteelle. Positiivinen asenne ja toimintatapa kanssaihmisiä kohtaan tuovat jo pienen ripauksen oikeaan suuntaan.
Kun niitä pieniä asioita tulee paljon, niistä muodostuu puro ja vähän myöhemmin joki ja edelleen meri. Rauhan ja ihmisyyden meri. Kun opimme useammin sanomaan kiitos ja ole hyvä, niin tuo meri aaltoilee yhtä kauniina ja sinisenä kuin tämänaamuinen Saimaan pinta veneen lipuessa hiljaa eteenpäin ja uistimen pitäessä hiljaista liplattavaa ääntään veneen perässä.

Aurinkoa, lämpöä, kiireettömyyttä ja rauhaa, sitä toivon kaikille hyvät lukijat.
Olethan mukana muodostamassa positiivisuuden ja toisen arvostamisen aaltoa. Yhdessä saamme siitä positiivisuuden meren.

Tuula Partanen

Kirjoittaja on Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinaattori ja keskustan kaupunginvaltuutettu.

Viikon kysymys

Onko jätteiden lajittelu tehty kyllin helpoksi?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä