Harrastetakuu vie oikeaan suuntaan

Lapset ja nuoret pitäisi saada liikkumaan ja harrastamaan jotakin ja mieluiten yhdessä. Pokemon Go -peli on saanut aikaan ihmeitä.
Joutsenon keskustassa pyöräilee nuoria, lapset liikkuvat myös Lappeenrannan linnoituksessa, puhumattakaan Suomenlinnan lauttojen ruuhkista. Kaverit, jotka eivät ole lähteneet ulos, liikkuvat nyt keskustassa kavereiden kanssa etsien Pokemoneja.

Opetushallituksen raha koulun kerhoille on valitettavasti pienentynyt. Kerhojen vetäjiä kaivataan ja eri harrastemahdollisuuksia pitäisi saada tarjolle lapsille ja nuorille.
Alakoulun Move-testin tulokset eivät ihan vielä kanna kovinkaan monen nimeä pienen urheilijan rising star -nimilistalle.
Eikä välttämättä tarvitsekaan olla näin. Kunhan jokainen nuori pääsee kokeilemaan jotakin lajia ja innostuu jostakin harrastuksesta.

Urheilun suunta on ehkä väärä. Joissakin pitäjissä oman urheiluseuran sarjakilpailuita pidetään mahdollisuutena jokaiselle halukkaalle harrastaa urheilua.
Jokaisena viikkona harjoitellaan ja kilpaillaan yleisurheilun lajeissa. Innostetaan lapsia ja nuoria eri lajeihin, kisataan ja katsotaan kuka lähtee piirin kisoihin tai jopa valtakunnallisiin kilpailuihin. Minusta tämä on hieno malli, kun vetäjiä vain löytyy.

Löysin Ylen kirjoittaman uutisen, jossa ”pesispäällikkö” arvostaisi valmentajien kasvatusvastuuta. Mitä joukkueen valmentaja tai huoltaja saa? Päivärahan lisäksi verovapaita matkakustannusten korvauksia ovat vain majoittumiskorvaus ja matkustamiskustannusten korvaus.
Pesäpalloliiton seura- ja nuorisopäällikkö Jari Malinen haluaisi helpottaa valmentajien tilannetta, koska he ottavat eri lajeissa kasvatusvastuuta myös vieraista lapsista.

Pesäpallossa valmentajien ja vetäjien lapset eivät yleensä enää saakaan alennuksia lastensa kausimaksuista.
Silloin olisi täysin ymmärrettävää, että he saisivat etua omien lastensa harrastukseen, mutta verottaja on sulkenut sen pois. Alennukset ovat vastiketta tehdystä työstä, ja ne ovat veronalaista ansiotuloa.
Työtä ei tehdä etujen takia vaan palavan halun opettaa nuoria.

Harrastetakuulla haetaan ihan oikeaa suuntaa. Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen.
Harrastaminen yhdessä muiden lasten kanssa on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Jokaisen tulisi saada kokea yhdessä tekemisen, oppimisen ja liikunnan riemua harrastusten kautta – perheen varallisuuteen katsomatta.
Seurojen ja järjestöjen vapaaehtoistoiminta on edelleen kulmakivi edullisemman harrastamisen turvaamiseksi. On tärkeää pitää talkootyöhön osallistuminen houkuttelevana jatkossakin.

Kunnat voivat myös tarjota merkittävää tukea edullisemman harrastamisen takaamiseksi. Ne voivat rakentaa ja ylläpitää monipuolisia harrastustiloja ja tarjota niitä mieluiten jopa maksutta alaikäisten harrastuskäyttöön.
Harrastuksia voidaan tuoda yhä enemmän koulujen iltapäiviin yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Kokeilukulttuuria ja avoimia ovia. Nykyään liian monet harrastusmahdollisuudet alkavat ainoastaan syksyllä koulujen alkaessa ja niihin on vaikeaa päästä kiinni myöhemmin.
Edellytetään avustuksia saavilta järjestöiltä, urheiluseuroilta ja vastaavilta avointen ovien päivien, kokeilemisen mahdollisuuksien, uusien pelaajien vuorojen ja vastaavien tutustumistilaisuuksien järjestämistä.
Edellytetään järjestöjä ja seuroja laativan toiminnastaan tuoteseloste, josta käy ilmi toiminnan kulut ja niiden perusteet.

Kartoitetaan joka kunnassa kansalaistoiminnan, urheilun, kulttuurin, vapaan sivistystyön ja omaehtoisen toiminnan mahdollisuudet, tilat, tarjoajat, tapahtumat ja tuet.
Tämä istuu luontevasti  sote-uudistuksen jälkeisten kuntien rooliin nuoriso-, koulutus- ja sivistystoiminnan keskuksina. Näin voidaan myös markkinoida kuntaa ja sen palveluja.

 

Viikon kysymys

Millä kuvaat?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä