Kolumni: Yksinäisyys sisällä ja ympärillä

Yksinäisyys ei ole ollut vieras käsite menneinä vuosisatoinakaan, mutta nyt siitä on tullut iso asia yhteiskunnassa ja tietenkin lamauttava tekijä pienelle ihmiselle. Siitä on myös alettu puhua suureen ääneen.
Yksinäisyys on ensisijaisesti tunne sisälläni, mutta siitä eivät kärsi kaikki. Kaikki yksinelävät eivät tunne itseään yksinäisiksi. Meistä monet kaipaavat yksinäisyyttä, kun elävät ainaisen hulinan keskellä. Sitä mitä on liikaa haluaisi vaihtaa välillä toiseksi. Toisaalta yksinäisyys voi olla ongelma niin vanhoille, kuin nuorillekin, iällä ei ole väliä, mutta vanhempaan ikäluokkaan se yleisimmin yhdistetään.
Oman rajallisuuden tunteminen ja voimien väheneminen lisäävät syrjäytymistä. Juttukumppanin kaipuu tuo tuskaa ja turvattomuutta, miksei kukaan käy?

Vielä 1940-luvulla asuttiin pääosin maalla ja suurperheissä. 1950-luvulla maaltamuutto kaupunkeihin työn perässä kiihtyi, perheet muotoutuivat lähiöissä pienemmiksi ydinperheiksi. Kaupungistumisen myötä alkoi kehittyä enemmän sinkkuperheitä, eli yksin asuvia. Monille suku jäi satojen kilometrien päähän, mummolassa käytiin vain lomilla. Ystävyyssuhteet kietoutuivat yhä tiiviimmin työ- ja harrasteporukoiden ympärille.
Tässä hektisessä suorituspainotteisessa ajassa elämän vapaa-aika on kortilla, pyörii oman navan tai perheen ympärillä. Ne ketkä ovat yksin, jäävät entistä helpommin yksin ja putoavat kelkasta kun enemmän remppaa ja rajoitteita ilmenee. Ystävien tapaaminen on entistä vaikeampaa. Monelle käy ikävästi. He linnoittautuvat neljän seinän sisälle, erakoituvat, katkeroituvat ja katkaisevat viimeisiäkin suhteitaan tuttaviin.

Muutoksen tuulet ovat vuosikymmenienkin aikana puhallelleet myös seurakunnan yhteydenotoissa seurakuntalaisiin. Kulttuuri muuttuu esimerkiksi yhteydenpidossa syntymäpäiväsankareihin.
Ennen mentiin pokkana ovelle onnittelemaan ilman suurempia yhteydenottoja, välittämättä siitä tavataanko sankari vai ei. Sitten tuli puhelinkausi ja soitettiin etukäteen, että voidaanko tulla. 2000-luku toi tullessaan kirjeen lähettämisen, vastuu jäi saajalle, pyytääkö käymään vai ei?
Se tiputti onnittelukäynnit pieneen osaan. No, jäihän sankarille dokumentti työntekijästä ja puhelinnumerosta, johon voi ehkä myöhemmin tarvittaessa ottaa yhteyden paremmalla ajalla. Kun sinulla on yhteystiedot voit niitä käyttää tarvittaessa muulloinkin.
Hyvää ja siunattua kesää kaikille.

Ekke Rikka

Kirjoittaja on Joutsenon seurakunnan diakoni.

Viikon kysymys

Onko Kultsun kausi pettymys?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä