Romutettavan laivan teräs tulee tarpeeseen

Teräsromu on niukkuustuote. Se on kuin raakaöljy, jonka hinta päivittäin noteerataan Rotterdamin pörssissä.
Suomessa suurimmat teräsromun käyttäjät ovat Outokumpu Tornio, SSAB (entinen Rautaruukki) Raahe ja Ovako Imatra. Tarve on yhteensä suuruusluokkaa miljoona tonnia vuodessa, jo pelkästään Imatran terästehdas tarvitsee 300 000 tonnia vuodessa.

Olisihan se Saimaan rannalta katsoen edullista pistää yksi, noin 30 tonnin painoinen laiva Imatran sulatusuuniin. Yhden sulatuspanoksen tarve on 75 tonnia, vuorokaudessa tarvitaan tämä määrä 20 kertaa.
Kokonaista laivaa ei sinne voi pistää, saati kuljettaa. Se pitää paloitella noin tonnin painoisiksi kappaleiksi ja sitä ennen erotella muut jakeet. Tämäkin olisi ehkä mahdollista jollain rannalla motivoituneen talkooporukan voimin kuten Intiassa, mutta…

Suomessa ei synny riittävästi teräsromua teollisuuden tarpeisiin. Sitä täytyy tuoda Rotterdamin pörssihinnoin.
Romunkeräys pienistä lähteistä edelleen tukkuliikkeisiin ja terästeollisuuteen onkin mitä arvokkainta toimintaa — niin ympäristön kuin paikkakuntamme teollisuuden kannalta. Pieneriä Imatran terästehdas ei voi vastaanottaa, mutta sellaisia varten on keräysjärjestelmänsä.

Seppo Härkönen

Kirjoittaja on joutsenolainen eläkkeellä oleva diplomi-insinööri, joka työskenteli 37 vuotta Ovakon palveluksessa pääosin Imatran terästehtaalla.

Viikon kysymys

Teetkö ylitöitä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä