Kolumni: Onneksi naapurikin juhlii hillitysti

Bongasin tämän vuoden ensimmäisen pari viikkoa sitten.
Ja kyllä ärsytti. Kuulun nimittäin siihen koulukuntaan, jonka mielestä ulkokuusia ei pidä valaista näin aikaisin, jouluvalot voi laittaa vasta ensimmäisenä adventtina, ja vilkkuvalot ovat belsebuubin keksintö.

Tänä vuonna vietetään sellaisia triplajuhlia, jolta harva voi välttyä.
Ensimmäinen muutti joulunajat peruuttamattomasti 135 vuotta sitten. Siihen mennessä joulukuuset koristeltiin kynttilöin, ja valaistiin jatkuvassa tulipalojen pelossa.
Mutta vuonna 1882 herra nimeltään Edward. H. Johnson, Thomas Edisonin elektroniikkayhtiön varatoimitusjohtaja ripusti kotiinsa New Yorkin Manhattanilla olevaan kuuseen 80 punaista, valkoista ja sinistä sähkövaloa.
Vuonna 1900 joulukuusen sähkövaloja saattoi jo ostaa. Mutta ei todellakaan neljällä eurolla lähimarketista.
Valot olivat niin kalliita, että niitä vuokrattiin, ja asennus vaati sähkömiestä. Kerrotaan, että peruskokoisen joulukuusen valaisu sähkövaloilla ennen vuotta 1903 oli nykydollareiksi muutettuna sellainen kahden tonnin tempaus.
Toinen vuosijuhla liittyy teiniin nimeltä Albert Sadacca. Hänen perheellään oli valaistusyritys. Vuonna 1917 Albert ehdotti, että ryhdytäänpä tuottamaan värikkäitä joulukuusenvalosarjoja kuluttajille – ja loppu on historiaa.

Alkuun joulukuusenvaloissa käytettiin paljon enemmän mielikuvitusta kuin nykyään. Siinä, missä nykykuuset koristellaan lähinnä kynttilän muotoisin valoin, vuosina 1915—1920 valmistetuissa joulukuusenvalosarjoissa oli jos jonkinlaista hahmoa. Noidista klovneihin ja intiaaneista kukkasiin.
Ulkovalot seurasivat pian perässä. Niitä käytettiin todistetusti ensimmäistä kertaa vuonna 1912, ja vuonna 1927 – eli tasan 90 vuotta sitten — kuluttajat saattoivat ostaa niitä kaupoista.
Ja etenkin ulkojouluvaloissa liika on ehdottomasti liikaa.
Mutta tunnelmavalot ovat ihan eri juttu.
En tarkkaan tiedä, mikä näiden valojen varsinainen ero on, mutta joka tapauksessa se on perustavanlaatuinen ja suuri.

Tunnelmavalot ovat ihania mustassa maisemassa. Ehkä siksi, ettei tunnelma tarkoita pimeyden karkottamista satojen metrien päähän, vaan korostamista.
Joku geneettinen juttu siihen kai liittyy. Valo keskellä pimeyttä tarkoittaa lämpöä ja turvaa ja elämää.

Kirjoittaja on etnologi ja toimittaja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Oletko osallistunut Suomi100-tapahtumiin?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä