Kolumni: Läpikulku

Muistan hyvin ensikosketukseni Joutsenoon.
Teologian opiskelijana tulin seurakuntaan kesäteologiksi vuonna 2013. Lappeenrantalaispojalle Joutseno oli tuntematon ja eksoottinen maa, jonka ohi oli joskus ajettu Imatralle — ja haettu samalla iso pussillinen tuoreita munkkeja.
Lienee ollut ensimmäinen työpäiväni seurakuntakeskuksella, kun ajattelin oikaista kaupoille hautausmaan läpi. Hautausmaiden tyyneys ja kauneus ovat aina puhutelleet minua, ja olen jo vuosia pitänyt tapanani vierailla uusien paikkakuntien hautausmailla.

Joutsenon hautausmaan portilla kohtasin kuitenkin jotakin, mitä en ole koskaan aiemmin kohdannut. Minut pysäytti työmaakypärään pukeutunut hahmo, joka oli ojentanut valtavan kämmenensä röyhkeään seis-komentoon.
Hahmon alla komeili teksti: Hautausmaan läpikulku kielletty.
Olin hämmentynyt. Yritin tähystää hautausmaalle nähdäkseni, onko siellä jokin rakennustyö meneillään. Se selittäisi kieltokyltin.
Kaikki oli kuitenkin kauniissa järjestyksessä ja polku hautausmaan toiselle portille tasainen ja hyvä, kutsuva. Koska en löytänyt kyltille mitään selkeää syytä, olin pakotettu hyväksymään asiaintilan: Joutsenossa hautausmaan läpikulku on todellakin kielletty.

Hyväksyntäni ei kuitenkaan tapahtunut ilman sisäistä vastarintaa. Kyltti suututti ja hiukan loukkasikin minua. Kenellä muka on oikeus kieltää minua kulkemasta hautausmaan läpi? Kuka saa estää minua hiljentymästä elämän rajallisuuden äärellä samalla, kun poikkean kirjastoon tai kauppaan?
Eihän ole parempaa paikkaa arkiseen rukoukseen tai hartauteen kuin hautausmaa! Hiljainen purnaukseni ei vaikuttanut kyltin tiukkakasvoiseen kypärämieheen. Hautausmaan läpikulku pysyi kiellettynä.
Nyt, vuosia myöhemmin, olen jo tottunut kieltokyltteihin. En edelleenkään pidä niistä, mutta enää ne eivät pöyristytä minua samalla tavalla kuin ensikohtaamisellamme.
Salaa kuitenkin hymähdän aina sen kyltin kohdalla, jota nuoriso tai joku muu taiteellisesti orientoitunut taho on muokannut. Sen tekstistä on tuhrittu pois sanat ”hautausmaan” ja ”kielletty”, jolloin jäljelle jää vain ”läpikulku.”
Sitähän hautausmaa ja sen haudat meille ovat. Läpikulkupaikkoja.

Kirjoittaja on Joutsenon seurakunnan seurakuntapastori.

Kommentteja aiheesta “Kolumni: Läpikulku

  • 20.11.2017 at 17:56
    Permalink

    aikuiset/nuoriso oikoo siitä kouluun mennessä/kautta. On ainakin itsellä toivomus että ei kuseskella, heitellä tupakan tumppeja ,roskata, oksennella etc.
    Rehtori/opettajat tiedostavat asian! Miksei seurakunnassa ole huutoon vastattu? Kivi on heitetty ystävällisesti pastoroimaan koululle.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Onko jätteiden lajittelu tehty kyllin helpoksi?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä