Kolumni: Riskinhallinta

Jos elämä olisi valinta, olisiko turvallisinta olla syntymättä, kun jokainen elämämme päivä sisältää mahdollisuuden epäonnistumiseen, tapaturmaan tai pahimmassa tapauksessa elämän loppumiseen.
Töihin ajaessa mietin mitä jos kahvinkeitin jäikin päälle ja talo palaa poroksi. Tukkirekkajonon keskellä ajellessa haluaisin kääntyä rauhalliselle sivutielle, mutta aiheuttaisinko suuronnettomuuden liian äkkinäisellä eleellä? Arkipäivän riskinhallintaa.

Riskiahdistukseni kulminoituu työyhteisön wc-ohjeistuksiin, joita lukiessa itse toimitus jää toisarvoiseksi. Visualisoitu käsienpesuohjelma, lajitteluohje, muistutus valojen sammuttamisesta, ja kun olen poistumassa normiviidakosta, silmieni eteen lävähtää punainen teksti: Muistitko pestä kätesi?
Tiesin ja muistin ilman muistutustakin!
Elämää voi alkaa ohjata negatiivinen voima, uhka, jonka kautta myönteinen ajattelu, luovuus sekä luottamus ihmisen omiin kykyihin alkavat hiipua.
Kehityssuunta oman ajattelun kapea-alaisuuteen näkyy jo työyhteisöissä, kodeissa ja lasten leikeissä. Kulutamme aikaamme pohtimalla saako liukumäkeä nousta ylös vai ainoastaan laskea alas ja turvallisuusrajat ovat kiristyneet niin tiukoiksi että kasvatamme lapsemme pian kumipuutarhoissa koska luonnollinen ympäristö on liian arvaamaton ja hallitsematon.

Metsään lähdetään turvaliiveissä, turvakortit, hätäpuhelimet ja ensiapupakkaukset mukana luontokouluttajan ohjaamina pienryhmissä vaikka metsä näkyy ikkunasta. Pumpulipussista on myöhemmin vaikea ponnistaa ja kun uhka ohjaa toimintaa, nousee kaveriksi pelko.
On turvallisempaa jättää tekemättä kuin ottaa riski. Vanha satu negatiivisesta riskinhallinnasta, tuosta kaikkea etukäteen itkevästä tytöstä, tulee mieleen… jos menisi kellariin, ja kirves tippuisi päähän.

Suomalaiset ovat saaneet elää pitkään turvallista elämää. Kohtuuttomuuksiin menevät turvallisuusvaatimukset, säännöt sekä utopistisen riskinhallinnan ideologia elämässä kuluttavat vapauden perusajatusta. Vapaus on voima joka vie eteenpäin ja synnyttää uutta ajattelua yhteiskunnassa vain jos riskinhallinnan vaatimukset ja säännöt pysyvät kohtuullisina. Kansakunnan hyve, suomalainen sisu, on riskinottoa.
Sisun siirto uusille sukupolville edellyttää kannustusta rohkeaan riskinottoon, sisältörikkaaseen elämän vapauteen johon on ilo syntyä pelkäämättä kirveen päähän putoamista.

 

Kirjoittaja on joutsenolainen varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja kirjallisuusterapiaohjaaja.

Viikon kysymys

Teetkö ylitöitä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä