Pääkirjoitus: Lepoa ja kirkasta valoa

Joulun tienoo on kontrastien aikaa. Ensin elämme vuoden kiireisimmät viikot tehden juhlavalmisteluja, sen jälkeen saapuvat täydellinen hiljaisuus ja lepo parhaimmillaan muutamaksi päiväksi.
Pimeyttä puhkovat kirkkaina joulun valot kodeissa ja katujen varsilla.
Jouluna vaalimme intohimoisesti perinteitä. Perinteiden sekaan ujutetaan uusia käytäntöjä vain hienovaraisesti ja harkiten. Tuntuu hyvältä, että kiivaasti muuttuvassa maailmassa on edes yksi kohta, jota eivät vuosikymmenetkään kovin paljon heilauta. Joulukuusen kruunaa vuosikymmeniä vanha koriste, ja joka joulu pitää saada laulaa Sylvian joululaulu.
Menneisyys on perinteiden lisäksi läsnä myös niiden läheisten kautta, jotka ovat siirtyneet ajasta iäisyyteen. He ovat vahvasti mielessä, ja heidän haudoilleen sytytämme kynttilät.
Viime sunnuntaina lauloin kauneimpia joululauluja Joutsenon aika lailla täydessä kirkossa. Tilaisuuden lähetessä loppuaan pappi kysyi, onko vielä jäänyt laulamatta jokin laulu, jota ilman joulu ei kerta kaikkiaan tule. Kyllä oli: Pekka Simojoen sanoittama ja säveltämä Tulkoon joulu. Se laulettiin tilaisuuden loppupuolella kaikkein hartaimmin, vaikkei sillä ole vielä ikää kovinkaan paljon. Se on kuitenkin rakennettu tutun turvallisella joululaulureseptillä, jossa on sopivassa suhteessa haikeutta ja toivoa. Siinä lienee sen suosion syy.
Toivotan omasta ja koko Joutseno-lehden henkilökunnan puolesta kaikille lukijoille rauhallista ja hyvää joulua.

Viikon kysymys

Teetkö ylitöitä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä