Vehnähapanjuuri Hilhelmi sai nimensä isoäideiltä

Suomessa ei ole vaalean leipäjuuren perinnettä. Ruisleipää täällä on kuitenkin aina leivottu juurella. Nevalassa asuva Susanna Laine innostui syksyllä valmistamaan oman vehnähapanjuuren ja leipoo nyt sillä leipänsä.
Kahvipöytään on leikattu maistiaisia. Leivässä on ilmareikiä, ja se on yhä joustava eikä murene, vaikka on eilistä.
— Juurella saa erittäin hyvänmakuista leipää erittäin edullisesti, Laine summaa.
Hapanjuurella leipominen on myös muotia. Se sopii hyvin hitaaseen elämäntyyliin ja kotoiluun.

Laine kuuluu kahteen alan Facebook-ryhmään ja pitää aiheesta myös omaa blogia. Keväällä hän aikoo järjestää hapanjuurikursseja.
— Juuri syntyy kahdessa viikossa. Siihen tarvitaan vain jauhoja ja vettä, ja se tekeytyy lämpimässä kaapissa. Sitä ruokitaan noin 12 tunnin välein, Laine kuvailee.
Vanhimmat yhä käytössä olevat juuret saattavat olla peräisin 1700-luvulta. Ravattilassa pöhisee syksyllä Laineen itsensä tekemä juuri. Se on nimeltään Hilhelmi. Nimi tulee Laineen isoäideiltä.
— Hilja-mummoni leipoi Saarella ruisleipiä. Valitettavasti hänen juurensa hävisi, kun taikinatiinu joutui hänen kuoltuaan hukkaan. Myös lappeenrantalainen Helmi-mummini oli kova leipomaan.
Juurille on tapana antaa nimi, ja netissä voi oman juurensa myös rekisteröidä.
Juuren pystyy pitämään hengissä vaikka ikuisesti, sillä sen voi kuivata tai pakastaa.

Susanna Laineen blogi juurellaleivottu.fi

Viikon kysymys

Aiotko kokeilla uusia teemallisia pyöräilyreittejä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä