Kolumni: Kasi miikka, melkein onnistunut suoritus

Amerikkalaisten kerrotaan tavoittelevan suurta unelmaa. Sitä yhtä, jota on aina halunnut, sitä, joka antaa merkityksen koko elämälle.
Yksi suuri unelma ei kuitenkaan riitä, ei Amerikassa, ei täällä. Suuri unelma on suuruudessaan pieni, kaukainen ja usein saavuttamaton asema, tilanne tai hetki. Sen voimalla ei jaksa sitä kohti, eikä ainakaan sen saavutettuaan.

Kuin suurta unelmaa on täydellinen toiminta. Kun tavoitteena on tehdä kaikki mahdollisimman hyvin, tavoitellaan usein täydellisyyttä. Samaa vauhtia se pakenee, kuin sitä koetamme tavoittaa. Täydellinen ei ole mahdollista.
Se on mahdollista vain rikkonaisena. Täydellinen suuri unelma on sarja onnistuneita ja epäonnistuneita tilanteita, armollisuutta ja asioiden asettamista oikeisiin mittasuhteisiin.

Täydellisyys on siis epätäydellisyyttä, sitä, että tekee, minkä jaksaa. Vähän vähemmän kuin oli asettanut tavoitteeksi. Monesti se tarkoittaa jopa periksi antamista. Itsepäinen päänsä seinään hakkaaminen asiassa, joka ei tunnu enää omalta, tilanteessa, joka ei tunnu enää ollenkaan hyvältä, ei ole täydellisyyttä eikä täydellisyyden tavoittelua.
Se on jästipäisyyttä, joka estää nostamasta katsetta ylös ja eteenpäin, jotta voisi tarkistaa, mihin suuntaan oikeastaan olinkaan menossa.

Meitä syö vaativuuden vaatimus. On tehtävä niin hyvin, ettei kukaan pääse sanomaan. On tuotettava täydellistä jälkeä, on kyse sitten työstä, harrastuksista, kodin siisteydestä tai lastenkasvattamisesta.
Vaativuus on kuluttava. Se vie kärjen hyvältäkin saavutukselta. Kasi miikka, melkein onnistunut suoritus. Vaativuus hokee takaraivossa, että kyllä olisit voinut vähän tarkemmin ja aikaisemmin tuon tehdä. Nosta itseäsi niskasta, se on sinusta itsestäsi kiinni.

Vaativuuden ja täydellisyyden tavoittelun kautta näemme vain suuria kokonaisuuksia, niin suuria, ettei niihin enää pysty tarttumaan. Työt ja tekemiset luisuvat käsistä, tuntuvat suurilta, paljon suuremmilta kuin ovatkaan.
Suurta unelmaa, täydellistä onnistumista, ei voi tavoitella. Se voi tapahtua, jos kaikki menee nappiin. Jos sattumalta teit oikein oikealla hetkellä ja kaikki ulkoiset tekijät sattuivat olemaan juuri oikein. Hyvää ja armollista, tavallista, ei tarvitse tavoitella, sitä voi vain tehdä.
Riittää, että tekee pienen osan, yhden asian kerrallaan, katsomatta kauas.
Se ei ole täydellistä suorittamista, mutta se on täydellistä elämää.

 

Kirjoittaja on joutsenolainen luomuviljelijä ja MTK Kaakkois-Suomen hankepäällikkö.

Viikon kysymys

Teetkö ylitöitä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä