Kolumni: Idässä keskustellaan, lännessä toimitaan

Muutin juuri papin työn perässä Oulun seudulle. Ennen pohjoiseen lähtöäni työskentelin toista kesää Joutsenon seurakunnassa kesäteologina. Opiskelu ja työ ovat aiemminkin vieneet minua eri puolille Suomea.
Poissa kotiseudulta asuessaan huomaa tekevänsä vertailua, peilaavansa muiden olemisen tapaa siihen, mikä on itselle tuttua. Tuntuu tarpeelliselta yrittää muodostaa jonkinlainen käsitys uuden paikkakunnan asukkaiden sielunmaisemasta.
Monilla on voimakkaita stereotypioita eri maakuntien ihmisistä; hitaat hämäläiset, jäyhät pohjalaiset ja lupsakat vääräleuat savolaiset ovat kaikkien tuntemia hahmoja.

Joutsenossa vaalittiin ajatusta eloisista ja puheliaista eteläkarjalaisista. Ehkä siinä oli jotain perää, mutta kyllä vähän myyttiäkin.
Nyt Haukiputaalla ollessani olen kuullut monenlaisia luonnehdintoja tämän alueen ihmisistä: sydämellisiä ja avoimia tai sitten varautuneita ja sellaisia, jotka ensin vähän ”kattelevat”. Käsitykset vaihtelevat sen mukaan, keneltä kysyy.
Stereotyypit ovat voimakkaita yleistyksiä, ja varsinkin yksittäisten ihmisten kohdalla ne menevät hyvin usein pieleen. Minut, Savossa syntyneen, ensimmäistä kertaa tavattuaan moni on huudahtanut, että ethän sinä vaikuta yhtään savolaiselta.

Näkyviä eroja idän ja lännen välillä kyllä löytyy ainakin työ- ja keskustelukulttuurista. Idässä keskustellaan enemmän ja avoimemmin, kun taas lännessä ollaan enemmän suoran toiminnan ihmisiä.
Etelän ja pohjoisen erot näkyvät selvästi siinä, minkä verran itseään on sopivaa tuoda esiin.
Enemmän kuin alueiden eroja olen kuitenkin oppinut eri puolilla reissatessani sitä, miten erilaisia meitä on joka puolella Suomea. Kun itse on avoin, ihmiset ottavat lämmöllä vastaan missä tahansa. Mutta muualta tulleen on toisaalta aina ensin jollain tavalla lunastettava paikkansa ennen kuin on täysivaltaisesti osa porukkaa.

Joutsenon ihmisillä on joka tapauksessa erityinen paikka sydämessäni. Joutsenossa sain kokea sellaisia kohtaamisia ja oivalluksen hetkiä, jotka ovat vieneet suurin harppauksin eteenpäin omassa työssä.
Erityisesti mieleen jääviä olivat pari ensimmäistä viikkoani pappina, jotka ehdin vielä viettää Joutsenossa.
Jään kaipaamaan Joutsenon positiivista ilmapiiriä sekä ihmisten rentoutta ja välittömyyttä. Ehkä syvällä sydämessäni olen kuitenkin itäsuomalainen.

Teija Liukko

Kirjoittaja on seurakuntapastori Haukiputaan seurakunnassa

Viikon kysymys

Onko jätteiden lajittelu tehty kyllin helpoksi?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä