Hiljaiset pellot hallitsevat Konnunsuon kulttuurimaisemaa

Alavilla mailla hallan vaara.
Suomen kielen kauneimmaksikin tituleerattu lause pitää paikkansa Konnunsuolla.
Sääilmiöt ovat äärimmäisiä. Talvella elohopea painuu pakkaselle muita mittauspaikkoja enemmän, sama pätee kesähelteisiin mittarin toisessa päässä.
Alue kuuluu Konnunsuon — Joutsenon kirkonkylän kulttuurimaisemaan, jolle leimallista ovat Konnunsuon tasaiset, suolle raivatut peltoalueet. Pääosa entisen vankilan pelloista on raivattu suosta viime vuosisadan alkupuolella. Maanviljelys määrittää näkymää, jota tässä tarkastellaan Taurun siemenen viljankuivaamon yläkerroksista noin 67 metrin korkeudessa merenpinnasta.
Pelto toden totta iskee silmille. Seikka sopii hyvin tarkastelupaikkaan, viljankuivuriin. Pohjoiseen katsottaessa: peltoa. Vehnäpelto hehkuu hellepäivänä keltaisen sävyissä.
Pellon takana näkyy Konnunsuon lintutorni, jossa elokuussa ei lintuharrastajia näy.
Koillisessa kajastaa Leppälän kylän taloja loivassa rinteessä.
Leppälästä on kotoisin Sari Pullinen, joten kerrontavuoro siirrettäköön hänelle:
Kuivurin perspektiivi tuntuu tutulta Leppälän kylän reunalla kasvaneelle. Vähän yläviistosta — tarkalleen ottaen 65,7 metrin korkeudelta meren pinnasta — katselin näitä peltoja 19 ensimmäisen ikävuoteni aikana.
Leppälästä päin katsottuna peltojen toisella laidalla kohosi vankila. Sieltä karkasi joskus rosmoja, kuten meillä sanottiin, ja toisinaan ne pakenivat peltojen yli meidän kylälle, jopa meidän pihalle.
Lapsuudenmaisema jättää vahvat jäljet. Kaipaan yhä tilaa, avaruutta ja ilmaa. Siksi tähän maisemaan on palattava säännöllisin väliajoin.

Lue lisää aiheesta 16. elokuuta ilmestyneestä Joutseno-lehdestä.

 

Lue myös:

https://www.joutsenolehti.fi/2018/07/01/tiurun-katolta-avautuu-mahtava-saimaa-maisema/

 

 

Viikon kysymys

Teetkö ylitöitä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä