Matti Ahvonen asuu melkein siellä, missä legendaariset tulentallojat sammuttelivat metsäpaloa

Nyt ollaan hyvin lähellä asian ydintä.
Häränojankangas, josta joutsenolainen tulentallojien legenda kertoo, on lähellä Matti Ahvosen kotia. Tarinan mukaan Häränojankangas ”sytty tullee, ja joussenolaist kasteliit virsuusa Häräojas ja talloit virsunee tule sammuksii”. Joutsenon Kotiseutuyhdistys valitsi Ahvosen Tulentallojaksi kahdeksi seuraavaksi vuodeksi.

Ahvosen koti on Etulinjassa, Penttilän kylän — ja samalla Suomen — laitimmaisella tilalla. Pihatien reunasta alkaa rajavyöhyke. Uusi koti on rakenteilla noin kilometrin verran syvemmälle Suomen puolelle, Muukharjuun. Sukupolvenvaihdos Simolan tilalla on tehty kesäkuussa, ja Ahvosen Ville-poika on ottanut Simolan haltuunsa.
— Joutsenossa nuoret viljelijät ovat harvassa, mutta heillä on vertaistukea, sillä heidän verkostonsa ovat tiiviit, Ahvonen tietää.
Häränojankangas oli aikoinaan Joutsenon takamaata, mutta Penttilä, joka tuolloin kuului Jääskeen, oli linja-autoreitin varrella. Sieltä pääsi sekä Imatrankosken että Viipurin suuntiin.
— Jos tulentalloja-tarina kertoo ajasta vuoden 1866 jälkeen, jolloin viinanpolton kieltävä laki oli astunut voimaan, tulentallojat ovat voineet olla viinaa keittämässä. Todennäköisesti ne ovat olleet Suokumaan miehiä, Ahvonen heittää. Penttilässä oli nimittäin raittiusseuran talo, mutta Suokumaalla aate ei niinkään lyönyt läpi.
— Tosin kerrotaan, että raittiusseuran iltamien jälkeen Penttilän pojat tekivät hyvän tilin tyhjiä pulloja keräämällä.

Matti Ahvonen on kokenut kunnallispoliitikko ja ylpeä Joutsenon asemasta kaupunkien välissä. Hän muistuttaa, että valtionhallinnon virastot olisivat lähteneet Joutsenosta pois ilman kuntaliitostakin.
— Toivottavasti maailma on mennyt kymmenessä vuodessa niin paljon eteenpäin, ettei kukaan enää harmittele kuntaliitosta. Itsenäisyys ei olisi tuonut meille lisäarvoa — paitsi oma lukio olisi yhä.
Lappeenrannan kaupungille häneltä heltiää kritiikin sana.
— Kaupunkia yritetään kehittää väkisin, kun se ei omalla painollaan kehity, mutta se tapahtuu laita-alueiden kustannuksella. Lappeenranta-keskeiset virkamiehet käyttävät valtaansa, pitkäaikainen Keskustan kaupunginvaltuutettu suomii.
Joutsenolainen perinne on alkanut kiinnostaa iän karttuessa, kuten tavallista on.
— Mietin, millaisen jalanjäljen itse jätän sukupolvien ketjussa ja onko itselläni jotakin omaa annettavaa.
Ahvosen isän äiti oli Suokumaalta, muuten hänen juurensa ovat Jääskessä. Kotoa löytyy höpsötyskuppi, mutta uunissa paistuu pikemminkin ruisleipä kuin rieska.
Entä tunnistaako hän itsessään tulentallojan piirteitä, ja millaisia ne ovat?
— Olen tavallinen suomalainen mies, pärjännyt omalla alallani. On hyveitä ja paheita niin kuin kaikilla. Tehtävässä on haastetta, hän miettii.
Kun äiti on entinen rieskaemäntä ja toinen mummo Ruokolahden eukko, nimitys tuntuu luontevalta.
— Aion ottaa tämän vakavasti ja rakentaa siihen jotain omaa. Tavoite olisi ainakin jossain vaiheessa itse tehdä tuohivirsut.

Elämä rajan pinnassa ei juuri poikkea maaseutuelämästä ylipäätään. Toisinaan kylillä liikkuu turisteja, jotka haluavat nähdä rajavyöhykkeen, ja joskus puhelin pyrkii Venäjän verkkoon.
— Suomalaiset rajavartijat kulkevat täällä ja juttelevat. 1970—80-luvuilla oli kovin erilaista.
Ahvonen on elämänsä aikana muuttanut 25 metriä. Vuodenvaihteessa muuttomatkaa kertyy kilometri.
18 kilometrin päässä Joutsenon kirkolta Ahvonen nauttii erityisesti hiljaisuudesta.
— Kun minulta on kysytty, miksi asut näin kaukana, olen vastannut, että asuisin luultavasti vielä kauempana, jos se olisi mahdollista.
Muukharjuun muuttaa lähestulkoon maaton mies, mutta yhden traktorin hän ottaa mukaansa.

 

Viikon kysymys

Teetkö ylitöitä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä