Arvio: Tyyni romaani etsimisestä ja löytämisestä

Marko Annalan toisen romaanin Paaston (Like, 230 s.) päähenkilö Matias kulkee henkisellä hetteiköllä. Niin tekee ihminen, joka on kadottanut elämänsä perustuksen eikä ole vielä löytänyt uutta. Matiaksella se on pitkään ollut usko Jumalaan.
Muusikko-kirjailija ja rocklyyrikko Annala on tarttunut kaunokirjallisuudessa melko harvinaiseen aihepiiriin. Tässä ajassa usko ja Jumala on ajettu nurkkaan ja haluttu paljolti unohtaa.
Romaani on hallittu kokonaisuus. Sitä rytmittävät lukujen alussa olevat otteet ortodoksiuskon kehittymisen kannalta keskeisiltä hahmoilta.

Päähenkilö Matiaksen silmissä hänen vaimonsa Marika osaa toteuttaa leiviskäänsä lähtemällä auttamistyöhön. Hän itse kipuilee kadotettuaan uskon sekä Jumalaan että ihmiseen — tai ainakin itseensä. Tilalle ovat tulleet kyynisyys ja häpeä sekä selkäkipu.
Perspektiiviä Matiaksen elämänpohdinnoille antaa oman mummon päättyvä elämä. Vanhemmat ovat kuolleet jo aiemmin.

Rakkaudesta on tässä teoksessa kysymys, rakkaudesta toisiin mutta myös itseen. Matias vaikuttaa ankaralta itseään kohtaan, kuin ei sallisi epävarmuutta ja epätäydellisyyttä. Tämä ajattelutapa vaikuttaa myös hänen ihmissuhteisiinsa.
Kauniisti Annala solmii Matiaksen elämän palikat uuteen järjestykseen.
Lukukokemus on rauhoittava ja mietiskelyyn kannustava. Annala tarjoaa meille kauniin, tyynen romaanin, jonka äärelle pitää malttaa rauhoittua.

Marko Annalan haastattelu 6.9. Joutseno-lehdessä

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Teetkö ylitöitä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä