Se visto tunne

Ihminen ei ole oppivainen.
Tämän sain jälleen tuta.
Opetus tulee kahden vuoden välein. Alullepanijana toimivat tälläkin kertaa omenat.
Runsaastihan niitä tuli.
Laatu taas pääosin onnetonta, hyvää syömäomenaa sai hakemalla hakea rupisten, muumioituneiden ja muuten vain epäkuranttien joukosta.
Perinteisiä laatukriteereitäkin joutui jo tiputtamaan.

Poimiminen itsessään oli haaste.
Syynä ampiaiset, jotka luonnollisesti hedelmälihalla herkuttelivat. Hermostuivat pahalaiset, jos lounasta tuli häiritsijä sorkkimaan.
Ymmärtäähän tuon.
Ratkaisu sadon runsauteen oli perinteinen. Kärryn kyytiin ja metsään.
Elikoille syötäväksi ojan varrelle. Alapuolisella suolla pyörii noin kolmen puolivallattoman hirven poppoo, josta osan metsästäjät ovat sopineet säästävänsä kotihirviksi.

Tunsin itseni luonnonystäväksi, hirvikuiskaajaksi vallan, suureksi hyväntekijäksi.
Omenakuormaa tyhjätessä katsoin metsäojan pintaa, joka matasi harvinaisen alhaalla. Pieni liru yleensä niin leveässä suo-ojassa. Ajatus ohjautui automaattisesti seurauksesta syyhyn. Muistelin kesän hurjaa helleputkea.
Sopihan se lomalaiselle. Uitua tuli ennätyksellisen paljon, uusissa ja vanhoissa paikoissa.
Kuivuuden kääntöpuolta pohtiessa muistui mieleen keltaiseksi palaneet pellot, maajussien rehunpuute. Luonnon ilmiselvä hätä, kun ei veden tippaa taivaalta tullut. Itsekin jemmasin jokaisen vesipisaran, kauhoin perunamaalle vähät lirut, kunnes loppuivat.

Sanotaan suoraan: olemme syvällä suossa, ja se on tehty aivan omin voimin.
Heinäkuu rikkoi lämpöennätykset näillä leveyspiireillä. Helle jatkui jatkumistaan. Apokalyptisiltä visioilta ei voinut välttyä, jos mielikuvituksen päästi laukkaamaan.
Naapurissa se jo konkretisoitui.
Ruotsissa maastoa paloi arviolta 25 000 hehtaarin alueella. Määrä on muuten noin puolet Joutsenon pinta-alasta.
Muutosta parempaan ei näy.
Hiilidioksidipäästöt kohoavat.
Grönlannin pohjoisrannikon ikijäänä pidettyjen alueiden paikalla lainehtii nyt avovettä. Kaliforniassa vettä on säännöstelty jo vuosien ajan.
Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin. Seikkoja, jotka vaikuttavat elämäämme jo nyt. Tulevat vaikuttamaan tulevaisuudessa vielä enemmän.

Synkän yksinajattelun keskeytti luonnollisesti luonto.
Hiipi hiljaa pitkin hiusrajaa, sai aikaan viston, mutta niin tutun tunteen.
Tunki hiusten sekaan. Sen tiesi siellä olevan, poissaanti oli jo haastavampi.
Hirvikärpänen, tuo vankka ja roteva rohjake siellä tovereineen muistutti yksinajattelijaa luonnon lainalaisuuksista.
Ilta meni rattoisasti hiuksia sukien.
Kymmenen pehkosta poistetun yksilön jälkeen lopetin laskemisen.

Kirjoittaja on Joutseno-lehden toimittaja

Viikon kysymys

Onko jätteiden lajittelu tehty kyllin helpoksi?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä