0

Kolumni: Muutama sana toisen housuihin hyppäämisestä

Jokainen meistä elää omassa kuplassaan. Toisille syyslomamatka Thaikkuihin kuuluu normielämään.
Toisille syysloma tarkoittaa nälkää, tylsyyttä ja kateutta toisten paremmasta elämästä.
Pääosa suomalaisista elää ääripäiden välimaastoa, joskus lomaillaan kauempana, joskus kotona, ruokaa on ja useimmiten sitä jaksetaan laittaa.

Ystävät löytyvät helpoimmin omasta kuplasta.
Siis samanlaisessa elämäntilanteessa olevista tai samat arvot tai mielenkiinnon kohteet omaavista ihmisistä.
Hieman erilainen maailmankuva hyväksytään ja ymmärretään, mutta hyvin toisenlainen tuntuu helposti oudolta.

On siis helppo ymmärtää, että eri kulttuureista ja erilaisista elämäntilanteista olevat ihmiset ovat hyvin kaukana toisistaan.
Ääripäitä löytyy myös suomalaisesta yhteiskunnasta.
Muuhun maailmaan verrattuna ne ovat kuitenkin lähellä toisiaan. Esimerkiksi Suomesta löytyy hyvin vähän täysin lukutaidottomia ihmisiä.
Kohtuullisen yhtenäisestä yhteiskunnasta huolimatta vastakkainasetteluja tuntuu syntyvän.
Kaupunkilaiset kokevat joutuvansa maaseudulla asuvien elämän maksumiehiksi.
Maakuntaväki taas näkee syrjäytymisen ja ongelmien kasaantuvat kaupunkiseuduille.
Tämän viikon esimerkkinä on irtisanomislakia vastustava lakko. Voisiko vastarintaa vähentää tutustumalla vastapuolen todellisuuteen? Irtisanomislain aiheuttamaan pelkoon epäoikeudenmukaisuudesta tai pienyrittäjän riskistä tämän palkatessa ensimmäisiä työntekijöitään?

Ennen vanhaan tätä sanottiin toisen housuihin hyppäämiseksi.
Miltä minusta tuntuisi ja mitä ajattelisin, jos olisin tuo toinen tuossa tai jos olisin vähän kauempana? Loppujen lopuksihan kyse on empatiasta, siitä, että välitetään ja ymmärretään, miltä toisesta tuntuu.
On kyse siitä, mitä me yritämme lapsille opettaa.
Olisiko mahdollista osoittaa ihmisyyttä ajattelemalla hetki asiaa toisen ihmisen näkökulmasta?

Entä jos ottaisimme tavaksi kääntää katsettamme ihmisiin, jotka vaikuttavat erilaisilta.
Seurauksena saattaisi olla huomio, että jonkun kohdalla erilaisuus onkin vain mielikuva, kun taas jonkun toisen kohdalla ei ehkä päästä millään edes samalle aaltopituudelle.
On vaikea hyväksyä sellaista, mitä ei tunne.
Kun on aina helpompi kääntyä tuttuja ihmisiä ja asioita kohti, jäävät erilaiset ihmiset ja elämäntyylit vieraaksi.
Ja kas, sieltä sitä on helppo elää ja arvostella muuta maailmaa — omasta kuplastaan.

Anni Kekki

Kirjoittaja on joutsenolainen luomuviljelijä ja MTK Kaakkois-Suomen hankepäällikkö.

Viikon kysymys

Onko jätteiden lajittelu vaivalloista

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä