0

Kolumni: Avaa kotisi, kukkarosi tai edes sydämesi

Marraskuussa 2008 avasin kotini oven ja sydämeni kahdelle joutsenolaiselle. Kaksoset olivat syntyneet joutsenolaiseen navettaan, josta heidät oli korjattu parempaan talteen Lauritsalaan. Huostaanoton akuutissa vaiheessa mukana Lauritsalaan seurasi kaksosten äiti, isästä ei ole vieläkään tietoa. Myös yhteys kaksosten äitiin katkesi nopeasti; meille muuttivat vain hänen lapsensa.
Yhteiselomme alku oli vaikea. Ensimmäisenä päivänä en nähnyt kaksosista jälkeäkään. Etsimme heitä hikikarpalot kirjaimellisesti otsalla. Lisukkeeksi vuodatimme vielä tuskanhikeäkin pohtiessamme, olisivatko he kuitenkin onnistuneet livahtamaan samalla ovenavauksella ulos kavalaan maailmaan. Mutta ei, uusi polvistuminen ja kurkistus kulmasohvan alle paljasti kaksi pientä mustaa ongenkoukkua, jotka kohosivat kiireesti piiloon kulmapalan selkänojan sisään, kun riemuissani huudahdin: Siellähän työ ootte!

Eläinkoti Pesästä melko tarkalleen kymmenen vuotta sitten adoptoimistani Mököstä ja Lurusta on kolmen sohvan sisällä vietetyn viikon jälkeen kasvanut nyttemmin jo keski-ikäiset kissanaiset, joista Mökö on ylipainoon taipuvainen nautiskelija, Luru linjoistaan tarkka haaveilija. Suhteemme on kypsynyt hitaasti: Mökö rohkaistui vasta pari vuotta sitten hyppäämään iltasella sänkyyn ja tarpomaan kylkeä, Lurun taas kuulin kehräävän ensi kertaa vain muutama vuosi aiemmin.
Sylissä heistä ei edelleenkään viihdy kumpikaan. Eläinlääkäriin lähtö on juuri kuljetuskoppaan siirtämisen hankaluuden — ei, vaan: mahdotonta hipovan vaikeuden — takia operaatio, johon on syytä varata riittävästi aikaa ja tarpeeksi paksu toppatakki ja nahkahanskat. Silti on joskus tarvittu laastaria, onneksi vain sormiin.

Mahdollisesti molemmat, todennäköisesti ainakin laihanluipero Luru kantaa tarttuvaa, pahimmillaan kuoleman aiheuttavaa virusta, minkä takia meille ei voi muuttaa väliaikaisestikaan uutta kissaa, niin kauan kuin vanhoissa henki pihisee — ja toivottavasti pihisee vielä pitkään!
Siksi vetoan sinuun, vastuuntuntoinen, sitoutumiskykyinen, pitkäjänteinen ja täysi-ikäinen kissanystävä. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) mukaan eläinsuojeluyhdistykset ja löytöeläintalot ovat täynnä ympäri maata Suomessa jylläävän kissakriisin vuoksi. Tilanpuutteen takia kissoille kaivataan kipeästi loppuelämän kotien lisäksi väliaikaisia pitopaikkoja. Sijaiskodeille on tarvetta myös Joutsenon seudulla.
Jos et pysty avaamaan kotiasi, avaa kukkarosi. Kodittomat kissat odottavat lahjoitustasi osoitteessa kissakriisi.org.
SEYn arvion mukaan Suomessa hylätään vähintään 20 000 kissaa vuodessa. Sydämetöntä.

TIINA MANSIKKA

Kirjoittaja on Joutseno-lehden toimittaja ja vielä viime maanantaihin asti kahden, nyttemmin enää yhden Joutsenosta adoptoidun villikissan ylpeä ihmisäiti. Maanantaina Lurun terveys yllättäen romahti ja se jouduttiin lopettamaan.

Viikon kysymys

Parantavatko valvontakamerat torin turvallisuutta?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä