Kolumni: Tekisikö yksi yhteinen seurakunta autuaaksi?

Lappeenrannan seurakunnat ovat olleet viime viikolla uutisissa muutamaankin otteeseen. Aiheena on ollut yhden seurakunnan malli, jossa kaikki seurakuntayhtymän viisi seurakuntaa sulautuisivat yhteen.
Taustalla ovat ne haasteet, joiden keskellä tällä hetkellä Etelä-Karjalassa elämme. Hautaan siunataan jatkuvasti enemmän kuin kastetaan, ja syntyvyys on laskenut tänäkin vuonna hälyttävästi.
Joutsenossa väkeä vähentää ennen kaikkea muuttotappio, Lappeenrannassa kirkosta eroaminen.

Ratkaisuksi on esitetty yhden seurakunnan mallia. Sitä on perusteltu erityisesti vahvemmalla taloudella, työntekijöiden liikkuvuuden lisäämisellä ja sulavammalla hallinnolla. Asiasta ei kuitenkaan ole tehty virallista esitystä missään hallintoelimessä.
Lappeenrannan seurakunnat ovat jo yhteistaloudessa. Tulopohjamme on siis yhteinen, kuten ovat myös tukitoimet, kuten kiinteistötoimi, sekä osa työaloista.
On väitetty, että meillä syksyllä käydyt yhteistoimintaneuvottelut olisi voitu välttää, jos seurakuntia olisi viiden sijasta yksi. Yli kymmenen prosentin leikkaus, joka Joutsenon seurakunnan budjettiin tehtiin, aiheuttaisi kuitenkin haasteita palkanmaksun suhteen missä tahansa yksikössä.
Yhden seurakunnan malliin liittyy useita ongelmia. Moni seurakuntalainen arvostanee sitä, että alueella toimivat juuri ne tutut papit, kanttorit ja muut seurakunnan työntekijät.
Työnantajan kannalta ei ole myöskään taloudellista ajankäytön tai kilometrikorvausten näkökulmasta, jos työntekijät viettävät työpäivänsä ajellen ristiin rastiin jättiseurakunnassa, jonka halkaisija tulisi olemaan noin 80 kilometriä.
Lisäksi me seurakuntayhtymän työntekijät teemme jo tällä hetkellä paljon yhteistyötä koko Lappeenrannan alueella, eikä siihen ole tarvittu tähänkään mennessä yhden seurakunnan mallia.

Varmasti on totta, että seurakuntayhtymän hallinto on moniportainen. Sen etu on kuitenkin paikallisuus.
Meillä Joutsenossa on oma seurakuntaneuvosto, jolla on paljon lakisääteistä valtaa päättää juuri meidän asioistamme. Yhdessä seurakunnassa päätöksenteko ehkä yksinkertaistuisi, mutta samalla siirtyä entistä kauemmas meistä.
Lopulta kysymys on seurakunnan olemuksesta. Onko seurakunta konserni tytäryhtiöineen? Vai onko se sittenkin yhteisen jumalanpalveluksen äärelle kokoontuva inhimillisen kokoinen yhteisö, jossa sekä rakenteet että päätöksenteko ovat lähellä ihmistä.
Haasteisiin on vastattava. Yhden seurakunnan malli ei kuitenkaan ole messias, joka ratkaisee kaikki haasteet.

TERO KALPIO

Kirjoittaja on Joutsenon seurakunnan kirkkoherra.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Kuinka paljon käytät ostoksia tehdessäsi verkkokauppoja?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä