0

Kolumni: Rippikoulu on vain kerran elämässä

Kesä on alkanut ja rippileirit sen mukana. Kirjoitan tätä kolumnia parhaillaan rippikoululeirin neljäntenä päivänä Kesärannan leirikeskuksessa. Papin, nuorisotyönohjaajan ja leirimuusikon lisäksi täällä on kuusi isosta ja iso joukko rippikoululaisia, jotka konfirmoidaan ensi sunnuntaina.

Rippikoulu on eräänlainen suomalainen menestystarina: viime vuonna sen kävi noin 77 prosenttia 15-vuotiaiden ikäluokasta. Vastaavasti Ruotsissa rippikoulun käy harvempi kuin joka kolmas nuori. Rippikoulu onkin tärkeä osa suomalaista nuorisokulttuuria – edelleen.

Rippikoulua on uudistettu historiansa aikana useita kertoja.
Enää nuorten ei tarvitse pyrkiä rippikouluun kinkereillä ja pelätä papin kuulustelua, kuten joskus menneinä aikoina. Tuorein rippikoulusuunnitelma on kahden vuoden takaa; sen tavoitteena on osallistaa nuoria yhä enemmän rippikoulun suunnitteluun ja toteutukseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi nuorten kysymysten kuuntelemista rippikoulun sisältöä suunniteltaessa.

Tämän päivän rippikoulu tarjoaa nuorelle ainutlaatuisen mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä, etsimään itseään ja tutustumaan siihen hengelliseen perinteeseen, mihin useimmat rippikoululaisista on kasteessa liitetty.

Me rippikoulun ohjaajat olemme nuorten rinnalla kulkijoina, keskustelukumppaneina ja kanssapohdiskelijoina. Rippikoulu on turvallinen alusta ihmettelylle, kysymyksille, pohdinnalle ja epäilyllekin.

 

Eikö aikuisillekin tekisi hyvää toisinaan päästä irti arjen kiireestä ja hektisyydestä?

 

Mitä rippikoulu on käytännössä?

Ainakin tällä leirillä me olemme pohdiskelleet Jumalaa ja Hänen luomistyötään, käyneet pienellä pyhiinvaelluksella, tehneet uutisartikkeleita Jeesuksen elämästä ja ihmetelleet yhdessä synnin ja pahan paikkaa maailmassa.

Olemme myös hiljentyneet monenlaiseen hartaudenharjoittamiseen: mobiilirukoushetkeen kännykän avulla, hiljaisuudenretriittiin ja kristilliseen meditaatiohetkeen, muutamia mainitakseni.
Monet ovat nauttineet löylyistä rantasaunassa ja pulahtaneet Saimaaseen. Iltaisin koko leirin väki kokoontuu yhteen piiriin laulamaan, leikkimään ja nauramaan.
Tärkeää on, että jokainen saa olla mukana omana itsenään ja omalla tavallaan.

Rippikoulu on vain kerran elämässä. Mutta onko sen toisaalta pakko olla niin?
Eikö aikuisillekin tekisi hyvää toisinaan päästä irti arjen kiireestä ja hektisyydestä? Luonnon helmaan pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä, etsimään itseään ja suuntaa elämälleen, saunomaan, uimaan ja paistamaan makkaraa – ja nimenomaan yhdessä toisten kanssa?

Tätä kysymystä jään pohtimaan, kun jään tämän rippikoululeirin jälkeen kesälomalle.

AKI LASONEN

Kirjoittaja on Joutsenon seurakunnan seurakuntapastori.

Viikon kysymys

Luotatko tekniikkaan?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä