0

Arkistosta: Myrskyn merkki

Heinäkuun toisena lauantai-iltana 8.7.1972 pitkän hellekauden päätteeksi pyyhkäisi Kaakkois-Suomen yli ukkosmyrsky, joka rajuudellaan aiheutti suuria aineellisia tuhoja Joutsenossa.
Tuulen nopeuden kerrotaan olleen noin 32 metriä sekunnissa. Myrskyn myllerryksessä muun muassa Joutsenon vastavalmistuneen kansalaiskoulun huopakatto lensi maahan ja Joutsenon Yhteiskoulun, Keskuskoulun ja Ravattilan koulun peltikatot rikkoutuivat, mistä aiheutui suuria vesivahinkoja.
Hautausmaalla kaatui kymmeniä koivuja. Omakotitalojen katot ja pihapuut kärsivät vahinkoja. Puita kaatui kulkuväylille ja sähkö- ja puhelinlinjojen päälle.
Joutsenon yleisradioaseman verkkoaidan sisäpuolella kaatui noin 250 runkoa. Antennirakenteet säilyivät vaurioitta, joten viesti vahingoista välittyi television kautta ympäri Suomen.
Ryminä kesti vajaan tunnin kello 19 ja 20 välillä.

Marraskuussa 1974 Pertti Vuori sai Reino Puustiselta puhelinsoiton: Tulehan kattomaan, olisi ehdotus valmiina!

Myrsky muutti maisemaa ja jäi lähtemättömästi sen kokeneiden mieliin. Jo samana syksynä paikallinen Lions Club ryhtyi pohtimaan muistomerkin pystyttämistä.
Ehdotuksina olivat muun muassa istutettu puu, metsikkö tai pronssista valettu kanto. Näille eivät leijonat lämmenneet ja ajatus jäi muhimaan. Asiasta käytiin keskustelemassa paikallisen taiteilijan Reino Puustisen kanssa. Marraskuussa 1974 Pertti Vuori sai häneltä puhelinsoiton.
– Tulehan kattomaan, olisi ehdotus valmiina!
Näin sai alkunsa Joutsenon kookas ja erikoinen maamerkki, Myrsky-patsas, joka koottiin taotuista ja yhteen hitsatuista laivateräspalasista.
Materiaalia etsittiin ensin Hackmanin romukasasta, sitten ympäristön konepajojen takapihoilta. Kaikki patsaan teräs on peräisin romuvarastoista.
Rakentamista rahoitettiin myymällä patsasaiheisia reliefejä. Jonkin verran laskettiin myös lahjoitusten ja avustusten varaan. Alkuperäinen kustannusarvio, noin 40 000 markkaa, meni pahasti pieleen. Patsaan hinta oli lopulta kuusinkertainen, vaikka paljon tehtiin talkoilla.

Pariin otteeseen hevoset olivat vekselivetoisiakin.

Reino Puustisen verstastila oli patsaan rakentamiselle liian pieni, joten sitä varten tehtiin talkoilla laajennus.
Keväällä 1978 hevoset olivat jo sen verran valmiit, että ne oli saatava ulos hallista, jotta taitelija pääsi tekemään pilveä niiden yläpuolelle.
Vaikka ateljeen ovet olivat leveät ja korkeat, ei patsas mahtunut niistä ulos. Piti purkaa ja rakentaa hevosille pihamaalle oma suoja.
Joulun 1978 tienoilla Reino Puustinen oli sitä mieltä, että patsas on saatava kesään mennessä valmiiksi. Puustisen sähkömittari pyöri vimmatusti ja sähkölaskut muodostuivat ylivoimaisiksi. Sähkölautakunta osallistui talkoisiin myöntämällä ilmaisen sähkövirran.
Pariin otteeseen hevoset olivat vekselivetoisiakin.

Patsaan paljastuksen jälkeen peitosta saatiin Rientolan ja yhden koulun esirippu sekä tonttupukuja Kesolan koulun käyttöön.

Ryhdyttiin etsimään patsaalle paikkaa. Patsastyöryhmä esitti kunnalle Kuutostien ramppia, kunnantalojen välistä nurmikkoa, koulukeskuksen piha-aluetta ja tulevan kirjastotalon vierustaa, johon lopulta päädyttiin.
Historiallinen kuljetus Mörkölänniemestä patsaan sijoituspaikkaan tapahtui 19.6.1979. Hevoset pötköttivät kuljetusauton lavalla pitkällään. Viime hetkessä tajuttiin, että jos patsas aiotaan paljastaa, on sillä oltava verho päällä.
Jostain saatiin 200 metriä harmaata popliinia, josta Konnunsuon keskusvankila ompeli peiton. Patsaan paljastuksen jälkeen siitä saatiin Rientolan ja yhden koulun esirippu sekä tonttupukuja Kesolan koulun käyttöön.
Patsas paljastettiin 8.7.1979. Tapahtuma oli suuri kansanjuhla. Paljastuspuheen piti eduskunnan puhemies Johannes Virolainen. Patsas luovutettiin Joutsenon kunnalle juhlallisin menoin.

MIRJA RANTALA

Lähde: Jouko Kähkönen ja Pertti Vuori: Joutsenon myrskypatsas – miten Joutsenon maamerkki tehtiin

 

Sattumuksia

Patsasta tehtiin viisi vuotta ja sen valmistumista seurattiin eri tiedotusvälineissä. Paikalla kävi myös vierailijoita tutustumassa patsaan tekoon, joskus taiteilijalle vaivaksi asti.

Kerran eräs ministeri oli katsomassa työn valmistumista. Hän oli kerrassaan haltioissaan työn mahtavuudesta. Tutkaili, tirkisteli ja peruutteli paremman vaikutelman saadakseen. 
Peruuttikin suoraan hitsauspuikko- ja romukasaan takamuksilleen. Housut nokeentuivat ja joku piikki pistikin. Mies tokaisi pahoittelevalle Reino Puustiselle: ”Kyllä tämä oli sen arvoista!”

Erään Lappeenrannassa pidetyn kansainvälisen arkkitehtikokouksen ohjelmassa oli patsastyöhön tutustuminen. Naispuolinen arkkitehti tutki ja kierteli hevosia hyvin tarkkaan. Hän ylisti niiden oikeaa muotoa ja kertoi olevansa aktiiviratsastaja.
Yhden pahan virheen hän sanoi hevosissa havaitsevansa.
– Mikähän se olisi, Puustinen kysyi ihmeissään.
– Nuo kaikki hevoset ovat tammoja!
– Korjataan tasa-arvon nimessä, vastasi Puustinen.
Kurkistakaapas hevosten hännän alle. Kaikki eivät ole tammoja.

Kunnallisneuvos Teuvo Turunen puuhasi Puustiselle Pulpin verstaalta hitsareitten pois heittämiä hitsauspuikkojen jämiä, jotka Puustinen käytti loppuun asti. Turunen, ammattihitsari, tarjoutui myös avuksi. Puustinen torjui.
– Kiitos vain. Ei tämä ole luokkahitsaajan työtä. Sellainen tekee liian kaunista saumaa. Jälki pitää olla rosoista ja ruman näköistä.

MIRJA RANTALA

Artikkeli on julkaistu alunperin Joutseno-lehden 50-vuotisjuhlanumerossa, joka ilmestyi 22.9.2016.

Viikon kysymys

Osallistutko Kauneimpiin joululauluihin?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä