0

Kolumni: Koti on muuttuva käsite — eli mitä muutot ovat minulle opettaneet

Pyykkikone seisoo olohuoneessa. Mustien jätesäkkien huojuva kasa estää näkyvyyden sohvalta televisiolle. Banaanilaatikoista kurkistaa 25-vuotiaan elämä: kunnioitettava kokoelma kynsilakkoja, lapsena muovailtu keramiikkaolento, useita festareita nähneet tennarit, pari hohtavan valkoisia luistimia.

Muuttaja itse näyttää lamaantuneelta. Tässä kohtaa äidin tehtävä on sanoa rauhoittavasti, että kyllä tämä tästä.

Oma 20 muuton kokemukseni on kehittänyt vaiston, jonka avulla muuttokaaos alkaa hahmottua kohti lopullista järjestystä välittömästi, kun viimeinen pussukka on kannettu uuteen asuntoon. Järkähtämättömästi alan lajitella tavaroita: mikä kuuluu varastoon, mikä komeroon, mikä näyttää kivalta makuukamarin lipaston päällä.

Mutta ennen kuin tavaroiden kanssa puljaamiseen on edes päästy, on jo tehty paljon: haalittu pahvilaatikoita, täytetty muuttoilmoitus tai pari, lakkautettu sähkösopimus, tilattu nettiyhteys ja pakettiauto.

Pakkaaminen ja purkaminen on silti vain osa muuttoa — ehkä jopa se kevein osa. Kodin vaihtuessa vaihtuu jokin myös itsessä, eikä sellainen aina käy kivutta. Kolhuisessa elämänvaiheessa muutto voi tehdä hyvää. On helpompi nähdä itsensä ja uudet mahdollisuutensa, kun näkökulma on uusi.

Vanhasta kodista tavaraa kierrätykseen kantaessaan kantaa pois myös entisiä ajatuksiaan ja turhiksi todettuja toiveitaan. Muutto muutolta tuntee itseään paremmin.

 

Kodin vaihtuessa vaihtuu jokin myös itsessä, eikä sellainen aina käy kivutta.

 

Oppii sen, ettei koti tunnu kodilta ilman kirjoja. Kerran jouduin odottamaan kirjastoani uuteen kotiin puoli vuotta. Kun se vihdoin saapui, tiuskin Kallaksille, Härkösille ja Vartioille kuin pikkulapsi vanhemmilleen: missä te olette oikein olleet?

Koti tuntuu tyhjältä ilman kissaa, mutta on myös vähemmän vaivalloinen, kun ikkunat ja parvekkeen oven voi pitää auki ja vessan oven kiinni. Senkin olen oppinut, että myös toinen ihminen voi olla koti.

Kodin valinta on tunneasia. Löydät kivan talon, käyt seisoskelemassa sen pihalla, ja kun yhtäkkiä jossain vinkaisee kuovi, teet ostopäätöksen kaihon kyynelin. Kuulet kuovin selkeästi sanovan, että olet tullut kotiin.

Mutta huolimatta siitä, kuinka hyvin viihtyy, jonkin määrittelemättömän ajan kuluttua sitä alkaa jälleen selata asuntotarjontaa, koska jossain muualla voisi olla paremmin. Ainahan etsinnässä on jokin parempi — lyhyempi matka töihin, järven ranta, edullisemmat asuinkustannukset, kaupungin elämä, maaseudun rauha.

Ehkä sitä etsii koko elämänsä lapsuudenkotiaan. Niin kuin evakot. Siitäkin huolimatta, ettei kotiin voi palata.

Jotkut vaihtavat vaatetyyliään tai kampaustaan elämän muuttaessa muotoaan ja muuttaessa omaa minää. Tähän ikään mennessä alan jo hyväksyä sen, että niiden lisäksi itse vaihdan usein myös kotia.

SARI PULLINEN

 

Viikon kysymys

Osallistutko Kauneimpiin joululauluihin?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä