0

Joutsenosta löytyivät perhoskesän 2019 ainoat kuusamaperhoset ja idänhäränsilmä

Hurjasti vaeltanut ohdakeperhonen nousi ensimmäistä kertaa valtakunnallisen seurannan ykköslajiksi viime kesänä. Lajia ilmoitettiin läpi Suomen liki 30 000 yksilöä huhtikuusta lokakuuhun. Varsinkin alkukesän vaellusaalto oli massiivinen. Yli puolet yksilöistä tilastoitiin jo touko–kesäkuussa. Loppukesän kuivuudessa kotimainen polvi jäi sen sijaan monin paikoin vaisummaksi kuin ennakoitiin.

Ohdakeperhosen vanavedessä myös kotipihoilta tuttu nokkosperhonen palasi kuuden heikomman vuoden jälkeen päiväperhosten kärkikastiin. Joillakin ohdakepelloilla nokkosperhosia suorastaan kuhisi.
 
Kaikkiaan seurantaan annettiin kesällä 2019 tietoja 101 lajista ja noin 273 000 päiväperhosesta. Kuluneen vuosikymmenen aikana perhostietoja on tallennettu sitä enemmän vain kuumana kesänä 2011. Taustalla oli ennätyksellisen monta havaintopäivää. Niihin suhteutettuna päiväperhosten runsaus asettui jotakuinkin edeltävän vuosikymmenen keskitasolle. Ilman ohdakeperhosia päiväperhoskesä olisi jäänyt valtakunnallisestikin heikonpuoleiseksi aivan kuten Kaakkois-Suomessa kävi.
 
Viime kesänä päiväperhosia havainnoitiin yli 260 luonnonharrastajan voimin. Havaintopäiviä kertyi peräti 8 200 ja seurantaruutuja yli 850 Ahvenanmaalta pohjoisimpaan Lappiin. Eniten lajeja löydettiin Etelä-Hämeestä ja Etelä-Savosta, josta löytyi myös kesän paras päiväperhosruutu. Ruokolahdella kesän tuloksena oli 59 päiväperhoslajia. Joutsenosta kirjattiin kuitenkin seurannan ainoat kuusamaperhoset ja idänhäränsilmä.

 

Joillakin ohdakepelloilla nokkosperhosia suorastaan kuhisi.

 
Vaikka kesän vaihtelevat olosuhteet eivät erityisemmin suosineet päiväperhosia, monen lajin asema vahvistui edelliskesästä. Pursuhopeatäplä kipusi kärkikymmenikön kannoille, ja keisarinviitta ylsi seurantahistorian parhaimpaan sijoitukseen. Harvinaisemmista lajeista kesän vahvimpia nousijoita olivat helmihopeatäplä, peltovirnaperhonen ja jalavanopsasiipi.
 
Monena vuonna päiväperhoskesän runsaimpana lajina keikkunut tesmaperhonen putosi vasta toistamiseen kärkiviisikon ulkopuolelle. Loistokultasiipi notkahti alemmaksi kuin koskaan, ja jo edellisenä kesänä vähissä ollut neitoperhonen oli sekin kaukana kärjestä.

Ilmeisesti kuiva kesä vei parhaimman terän monelta muultakin loppukesällä lentävältä lajilta. Ennätyksellisen vähiin jäi vain lehtohopeatäplä, jonka lisäksi tyystin havainnoitta jäi monta vain Lapissa elävää päiväperhosta. Varsinkin pohjanhopeatäplän niukat havainnot viime vuosilta huolestuttavat.
 
Päiväperhosista tehtiin seurannassa seitsemän uutta eliömaakuntahavaintoa. Tummahäränsilmä löytyi ensimmäistä kertaa Etelä-Hämeestä, keisarinviitta Etelä-Pohjanmaalta, ruostenopsasiipi Pohjois-Savosta ja herukkaperhonen Kittilän Lapista. Laatokan Karjalasta uusia lajeja löytyi kaksi, tamminopsasiipi ja muurainhopeatäplä.

Perhosten uusien alueiden valloitukset kuvastavat lämpeneviä oloja. Tulokkaat hyötyvät, mutta oma pohjoinen lajistomme on pulassa, joten jatkossa seurantaan toivotaan yhä enemmän havaintoja varsinkin maan pohjoisosista, jossa ympäristömuutokset näkyvät jo vahvasti. Valtakunnalliseen lajiseurantaan voi osallistua tallentamalla havaintonsa Lajitietokeskuksen Vihko-palvelun kautta. Seurantaan annettiin tietoja 101 lajista.

KIMMO SAARINEN

Viikon kysymys

Voiko kaupunki vaikuttaa syntyvyyteen?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä