Kuusijuhlamuistot: Päätonttu pelasti joulun Konnunsuolla

Kävin Konnunsuon koulua 1970–1976 ja olin ensimmäisten peruskoulun Joutsenossa aloittaneiden joukossa. Se oli tiivis yhteisö ja pieni koulu, ja joulujuhla

Lukijamme muistelevat koulujen joulujuhlia lapsuudestaan. Arkistokuva on vuodelta 2011 Kesolan koulusta. Kuva Marleena Liikkanen

Joutseno-lehti

Kävin Konnunsuon koulua 1970–1976 ja olin ensimmäisten peruskoulun Joutsenossa aloittaneiden joukossa. Se oli tiivis yhteisö ja pieni koulu, ja joulujuhla oli vuoden kohokohta. Äidit ja isät tulivat katsomaan juhlaa navettatöiden jälkeen, ja harjoittelemaan ruvettiin jo syksyllä ja oltiin tohkeissaan.

Varmaan ensimmäisenä joulunani koulussa oli esitys, jossa kerrottiin runomuodossa, mitä kirjaimia oli oppinut: ”Vielä tunnen ärrän, ässän”. Minä luin siitä ainakin osan. Aina, kun jokin kirjain sanottiin, koulukaverit nostivat paperin, johon oli piirretty ja väritetty tuo sama kirjain.

Harjoitellessa se meni hyvin, mutta juhlassa minua jännitti, ja säkeet menivät sekaisin. Pospotin sitä menemään kuin juna.

Isä ja äiti ovat kertoneet, että osa kavereista nosti lapun silloin, kun oli heidän vuoronsa, osa silloin, kun kuuli oikean kirjaimen. Laput vaan nousivat ja laskivat, ja ilmeet näyttämöllä olivat hämmentyneitä.

Näytelmissä olin aina tikkana mukana, tykkäsin niistä hirveästi. Monta vuotta ajattelinkin ryhtyä isona näyttelijäksi. Kerran esitin päätonttua, ja luokkakaverini oli hiirimuori, ja yhdessä seikkailujen jälkeen pelastimme joulun.

Näytelmät eivät varmaan olleet kuin kymmenen minuutin mittaisia, mutta ne tuntuivat paljon pidemmiltä.

Kun tultiin vanhemmiksi, oli soittoesityksiä. Nokkahuiluilla vedettiin joululauluja. Pienessä koulussa kaikkien piti päästä esiintymään. Vanhemmille se on varmaan ollut surkuhupaisaa, mutta aina he meitä kehuivat, ja aina oltiin tyytyväisiä itse.

Lämpimät muistot sieltä on jäänyt.

Tarja Vertanen

Joutseno

Aiemmin julkaistuja kuusijuhlamuistoja täällä

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka