Viikon nettikysymys: Oletko nauttinut runsaslumisesta talvesta?

Lukijamme Hira Khadgi kertoo mielipidekirjoituksessaan, kuinka iloitsee talvesta: Valkoinen talvi on tullut Joutsenoon. Tuntuu ihanalta nähdä lunta joka paikassa.  Tulen

Hira Khadgi sekä hänen lemmikkinsä nauttivat talvesta ja lumesta. Kuva Hira Khadgi

Hira Khadgi

Lukijamme Hira Khadgi kertoo mielipidekirjoituksessaan, kuinka iloitsee talvesta:

Valkoinen talvi on tullut Joutsenoon. Tuntuu ihanalta nähdä lunta joka paikassa. Tulen Himalajan alueelta Nepalista. Siellä on maailman tunnetuin vuori, Mount Everest. Miljoonat ihmiset eivät ole koskaan nähneet lunta muualla kuin valokuvissa tai televisiossa, etenkään kaupunkilaiset.

Kun tulin Suomeen joulukuun alussa, lunta ei ollut. Oli pimeää. Olin unohtanut, etten saisi auringonvaloa aamuisin. Nyt olen alkanut tottua. Naapurit tuumasivat, että täällä on nyt pimeää. En tiennyt, kuinka vastata.

Mutta nyt, kun maahan on satanut lunta, olen vastannut: kyllä, mutta nyt on lunta kaikkialla, ja se on mukavaa.

Naapuri pudistelee vain päätään. Hän tietää, mitä tarkoitan.

En tiedä lumesta paljoakaan. Suomen kielessä sille on monia nimityksiä riippuen lämpötilasta ja kosteudesta: räntä, jäätikku, loska, lumihyhmä ja niin edelleen. Minulle ne ovat kaikki samaa. Kun näen lapsia laskemassa pulkalla mäkeä, luistelemassa ja hiihtämässä, se näyttää hauskalta ja helpolta. Mutta oikeasti se ei ole.

Olen kokeillut luistelua ja hiihtoa. Hiihtäessäni suksi irtosi monta kertaa ja liukui edelleni, yleensä alamäessä. Sitten vain kierin tai liu’uin perään.

Kateellisena katsoin, kuinka kuusivuotias sukulaistyttöni taitavasti hiihti ja luisteli.

Olin pettynyt. Mutta onneksi ketään ei ollut näkemässä, kun kaaduin. Kateellisena katsoin kuusivuotiaan sukulaistyttöni taitavaa hiihtoa ja luistelua. Hänellä ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Mutta minä, aikuinen, yritin kovasti ja kaatuilin silti. Lumessa on hauskempaa liukua kuin kaatua. Sekin on lumella leikkimistä ja hauskaa.

Jospa voisinkin palata lapseksi taas ja oppia lumessa liikkumista tai vain pitämään hauskaa.

Yksi parhaista paikoista on Valkamanranta Korvenkylässä. Siellä on ainakin 30 senttiä lunta. Se on avoin ja rauhallinen alue, jonka hiljaisuudesta nautin; melkein nolla desibeliä. Voi istua penkillä ja katsella jäätynyttä järveä, joka jatkuu kauas, sen laajaa, avointa tilaa. Voi ajatella olemassaoloaan, jonka on saanut.

Eikö olekin mukavaa, kun on tällainen kaunis paikka maapallolla. Annan siitä kiitoksen jollekulle, joka on korkeuksissa. Koiramme oli eilen mukana kävelyllä Valkamanrannassa ja tuntui olevan iloinen. Sekin nautti vapaudestaan: sai kulkea ympäriinsä ilman huolta. Olisipa ihanaa, jos ihminenkin voisi elää niin!

Kun koira juoksenteli ja hyppeli syvässä lumessa, se nuuski samalla ympäriinsä. Ei sillä ollut mahdollisuutta löytää sieltä mitään, mutta silti se teki sitä, mistä piti. Luontoaan ei voi noin vain ohittaa.

Valkamanrannan talvi on kaikkien koettavissa. Jäisen järven avaruus herättää luonnonvaistot. Hiljaa se nousee ajatuksiin ja yhdistyy tunteisiin. Siten syntyy mielenrauha.

HIRA KHADGI

Nepal / Joutseno

Note: There is a poll embedded within this post, please visit the site to participate in this post's poll.

Kommentoi