Mielipidekirjoitus: Köyhyyden vähentäminen on tärkein tehtävämme

Köyhyys tuntuu poltteena vatsassa ja puristuksena rinnassa. Se aiheuttaa jatkuvaa huolta ja jopa häpeää. Köyhyys jää usein piiloon, sillä harva

Aihekuva Tiina Mansikka

Johanna Ikävalko

Köyhyys tuntuu poltteena vatsassa ja puristuksena rinnassa. Se aiheuttaa jatkuvaa huolta ja jopa häpeää. Köyhyys jää usein piiloon, sillä harva haluaa tuoda esille omaa vaikeaa tilannettaan. Rahan riittämättömyys on läsnä kokonaisvaltaisesti, ja etenkin juhla-aikoina se vahvistaa osattomuutta.

Suomessa on todella paljon köyhiä lapsia, nuoria, työikäisiä ja vanhuksia. Pienituloisuuden mittareita löytyy, mutta mielestäni tätä ilmiötä ei voi selkeästi mitata ja määritellä.

Syitä köyhyyteen on lukuisia. Se on usein ylisukupolvista, mutta voi yllättää kenet tahansa. Hälyttävää on se, että nykyään edes työpaikka ei takaa sellaista toimeentuloa, jolla jatkuvasti nousevat elämisen kustannukset voi kattaa.

Avustusjärjestöt, seurakunnat ja muut vapaaehtoiset tekevät mittaamattoman arvokasta työtä, jolla pelastetaan jopa ihmishenkiä. Ne muodostavat sen viimeisen turvaverkon, joka ottaa kiinni, kun julkisten palveluiden turvaverkossa on liian isoja reikiä. Hyvinvointivaltio on epäonnistunut, kun leipäjonot ovat satoja metrejä ja ihmiset joutuvat valitsemaan joko lääkkeen tai ruuan.

Hyvä ja ihmisarvoinen elämä muodostuu monista eri asioista, joihin kaikkiin ei voida poliittisella päätöksenteolla suoraan vaikuttaa. Sillä voidaan kuitenkin vaikuttaa köyhyyden rakenteisiin.

Kun valtion talous saadaan kuntoon, on enemmän varaa heikommassa asemassa olevien auttamiseen. Nyt talouden kasvaessa on syytä aloittaa välittömästi kaikkein pienituloisimpien tilanteen todellinen helpottaminen. On arvokysymys, mihin yhteisiä varojamme kohdistetaan.

Järjestöjen auttamistyö ja toiminta on turvattava. Ruoka- ja vaateapu sekä lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukeminen ovat yksittäisille ihmisille ja perheille merkityksellisiä. Yhteisöllisyyden vahvistuminen on tilanne, jossa kaikki voittavat.

Yksilöinä voimme luoda ympäristön, jossa materialla ei ratkaista ihmisen arvoa. Voimme opettaa lapsillemme, että kaikki ovatyhtä tärkeitä, vaikka päällä ei ole merkkivaatteita tai että kotona tarjoiltu synttärikakku on ihan yhtä hienojuttu kuin juhlat sisäleikkipuistossa.

Pienenkin avun tarjoaminen naapurille voi olla teko, joka keventää liian raskaaksi käynyttä taakkaa.

Suomi on useissa vertailuissa maailman kärjessä. Meillä on muun muassa maailman vakain valtio, turvallisin maa ja paras hallinto. Saamme olla aidosti ylpeitä, mutta ei kannata sokaistua. Ei unohdeta köyhyyttä, vaan otetaan asiaksi elämänlaadun takaaminen kaikille.

JOHANNA IKÄVALKO

Kirjoittaja on joutsenolainen kansanedustajaehdokas (kesk.).

Kommentoi