Lukijan kynä: Suomalainen metsäsuhde osaksi Unescon aineetonta kulttuuriperintöä

Metsä on Asta Vaittiselle tuttu ja rakas ympäristö. Asta Vaittisen kotialbumi

Metsäsuhteiden Suomi 2035 -hankkeessa innostamme suomalaisia pohtimaan omia metsäsuhteitaan sekä tunnistamaan metsään liittyvää elävää perintöä.

Tärkeä osa työtämme on suomalaisen metsäsuhteen vieminen Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, jolloin Suomi tunnetaan maailmalla elävien ja rikkaiden metsäsuhteiden maana.

Metsämiesten Säätiön rahoittaman hankkeen tavoitteena on päästä siihen, että erityisesti yksittäiset kansalaiset ja kolmannen sektorin toimijat pohtivat metsäsuhdettaan ja tunnistavat metsien arvon sekä merkityksen myös tulevaisuudessa niin, että hiilineutraali Suomi 2035 olisi myös kestävien metsäsuhteiden Suomi.

Tavoitteenamme on aktivoida kansalaisia, yhteisöjä ja yhdistyksiä tunnistamaan ja jakamaan omia metsäsuhteitaan.

Järjestämme metsäsuhteeseen liittyviä työpajoja ja kannustamme kansalaisia elävän perinnön työhön sosiaalisen median kanavissa sekä erilaisissa tapahtumissa.

Luomme entistä laajempia verkostoja, joiden kanssa työtä voi jatkaa myös hankkeen päättymisen jälkeen.

Lapsena metsä oli paras leikkipaikka, nykyään se on tärkein keinoni rentoutua.

Asta Vaittinen

Kaikki edellä mainitut toimenpiteet edesauttavat suomalaisten metsäsuhteiden hakemista Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kansainväliseen luetteloon.

Erilaisten metsäsuhteiden tunnistaminen ja niiden elinvoimaisuuden ylläpitäminen edistää kansalaisten, yhteisöjen ja metsätoimijoiden metsiin liittyvää vuorovaikutusta ja lisää toimijoiden keskinäistä ymmärrystä.

Hankkeemme päättyy vuoden 2023 maaliskuussa; tuloksia syntyy pitkin matkaa kansalaisten ja yhteisöjen lähtiessä mukaan työhön.

Metsäsuhteen eteen tehtävä työ ei tule koskaan valmiiksi, ja pidämmekin hanketta avauksena entistä monipuolisemmalle metsiin liittyvän elävän perinnön työlle.

Metsäsuhteista puhuminen lisää kansalaisten metsiin kohdistuvaa kiinnostusta, metsien arvostusta ja ymmärrystä metsien monitahoisesta merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Parhaimmillaan metsäsuhdeajattelu lisää myös rakentavaa metsiin liittyvää vuorovaikutusta.

Oma metsäsuhteeni on varsin hyvinvoiva. Olen opiskeluvuosiani lukuun ottamatta asunut aina metsän lähellä, joten metsä on minulle hyvin tuttu ja rakas ympäristö.

Kaupungissa asuessani huomasin kaipaavani metsään, ja nykyisin metsä on onneksi osa jokapäiväistä elämääni. Metsässä rauhoitun, rentoudun ja saan asioihin järkevät mittasuhteet.

Metsäsuhteeni on muuttunut entistä monipuolisemmaksi. Lapsena metsä oli paras leikkipaikka, nykyään se on tärkein keinoni rentoutua. Sienestäminen, marjastaminen ja luonnon ihmettely ovat asioita, joihin en kyllästy koskaan.

Olen viime vuosina kulkenut paljon metsässä isovanhempieni kanssa, ja he ovat paljastaneet minulle vuosikymmenten aikana löytämiään sienestys- ja marjastuspaikkoja. Sukupolvelta toiselle siirtyvä tieto on muuten yksi hyvä esimerkki elävästä perinnöstä!

Nyt kaikilla suomalaisten moninaisten metsäsuhteiden perinteitä ja nykyisyyttä arvostavilla yhteisöillä, yhdistyksillä ja kansalaisilla on mahdollisuus tukea sen viemistä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2023.

Mietihän hetki omaa metsäsuhdettasi ja lähde tukemaan kampanjaa käymällä allekirjoittamassa lomake osoitteessa www.lusto.fi/unesco. Haastathan myös tuttaviasi kertomaan omista metsäsuhteistaan sekä allekirjoittamaan!

Asta Vaittinen

Kirjoittaja on Metsämuseo Luston museopedagogi ja Metsäsuhteiden Suomi 2035 -hankkeen vetäjä.

Metsämiesten Säätiö on 1948 perustettu yleishyödyllinen säätiö, jonka tehtävä on metsäalan kehittäminen ja alalla toimivien ihmisten hyvinvoinnin edistäminen.

Kommentoi