Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Arkistosta | Punaisen kukon nielemä mylly—Rossin myllyn palo muutti maisemaa Kirkonkylällä

Kirkonkylän maisema, ei ole liioiteltua sanoa kulttuurimaisema, muuttui pysyvästi 24.7.1996.

Kirkonkylän maisema, ei ole liioiteltua sanoa kulttuurimaisema, muuttui pysyvästi 24.7.1996.

Rossin mylly, oikealta nimeltään Joutsenon vehnämylly, paloi räjähdysmäisesti helteisenä heinäkuun iltana. Palo oli niin raju, että sammutustyöt olivat käytännössä tarpeettomia. Palokunta tyytyi varjelemaan läheisiä kiinteistöjä liekeiltä.

Liekit löivät ylös ja savupatsas näkyi pitkälle. Kuutostien laita oli sakeanaan tulipalon katsojia.

Allekirjoittanut oli Saimaalla Keski-Lylyn tienoilla palon aikaan. Nopea suuntima ja lopputulema isän kanssa; mylly se on, ei tuossa suunnassa mikään muu tuolla voimalla pala. Oikeaan osui, valitettavasti.

Palo sai alkunsa sähköhuoneesta. Itse päivä alkoi nyttemmin edesmenneellä mylläri Ville Rossilla normaalisti. Asiakas haki jauhot puolen päivän aikaan, mylläri siirtyi ulkotöihin. Iltakuudelta myllyyn mennessään hän havaitsi sähköhuoneessa savua ja rätinää.

— Takaseinä oli tulessa. Ajattelin ottaa sammuttimen ja yrittää sammuttamista, mutta se oli liian myöhäistä, Rossi muistelee.

— Moni sanoi silloin, että hyvä kun en ollut töissä, ei ainakaan tullut henkilövahinkoja. Jos olisin ollut jauhamassa, luulen, että olisin huomannut palon aiemmin ja saanut sen ehkä sammutettua.

Hän muistuttaa, että laitos oli uniikki ja mylläri vuosikymmenien koulima. Kaikki normaalista ääni- ja hajumaailmasta poikkeavat seikat saivat tekemään tarkistuksia.

— Sitä oppi kuulemaan, jos joku hihna vaikka kitisi ja korjasi sen ennen rikkoutumista.

Isännällä oli vikuri ori ja lämmikettä alla.

Ville Rossi

Ville Rossi toimi myllärinä vuodesta 1977 aina paloon asti. Jo ennen vetovastuuta hän työskenteli myllyssä vuosien ajan. Omistajana oli isä-Aatos.

Mylly valmistui 1935. Rakennuttajana Ville Rossi, nykyisen isoisä. Mylly oli alunperin sivumylly Jääskessä toimineelle laitokselle. Kanta-Villen bisnes oli laajaa. Jääskessä oli myllyn lisäksi saha, höyläämö, tiilitehdas, kuorma-autoja ja maatila.

”Käyttäkää V. Rossin vehnämyllyä. Ruis- ohra- kauraryyniä ja lestyä valmistetaan. HUOM! Jos olette tyytyväinen myllyyn, niin ilmoittakaa muille, jos ette niin meille, kuului mainoslause viljakortin yhteydessä”.

Puhelinnumero Jääsken myllylle oli 44, Joutsenoon 16.

Sahatavaraa myytiin Jääskestä ulkomaille asti, laitokselle oli oma pistoraide. Saha on pyörinyt myös Joutsenossa. Myllytontin takana on edelleen nähtävissä saharakennuksen kivijalat.

Jääsken afäärit jäivät sodan jalkoihin, toiminta keskittyi Joutsenoon.

Myllyn maine kiiri. Parhaimmillaan myllyyn tuotiin jauhettavaa ympäri lähipitäjiä aina Rautjärveä ja Ruokolahtea myöten.

Hevosajan myllymatkat olivat aikaavieviä. Pitkänmatkalaiset myös yöpyivät myllytuvassa; hevosille oli omat tallit.

Mennessä vietiin jyviä, paluukuormassa oli jauhoja. Joskus isäntä otti kuormasta omaan käyttöön; tavoitteena pullo kirkasta, jonka ehti myllymatkalla nauttia. Jälkeenpäin emännät soittelivat kummissaan, kun lähtevästä kuormasta olisi pitänyt tulla selvästi enemmän jauhoja.

Tapa oli, että jyvät jauhettiin tulojärjestyksessä. Jos jonottajia oli paljon, saattoi matka kestää. Kilpa-ajojakin nähtiin, kun paikkaa jonossa haluttiin varmistella.

Viimeinen mylläri ehti nähdä hevosaikakauden lopun.

— Isännällä oli vikuri ori ja lämmikettä alla. Jauhosäkki oli reessä, kun ori lähti ja isäntä hupsahti reen pohjalle. Näin sadan metrin päähän, kun mies alkoi nousta reen pohjalta. Se hevonen oli kyllä osaava. Osasi juosta kotiin, vaikkei ohjastajasta olisikaan ollut suitsiin.

Kovakuntoisen hommaa

Myllärin työ vaati kovaa kuntoa. Ville Rossin aikana mylly pyöri yhden hengen voimin.

Mylläri myös haki viljaa ja toimitti jauhoja isännille ympäri maakuntaa.

— Olihan siinä kantamista. Jauhot säkissä pakettiauton kyytiin ja toisessa päässä alas ja viljaa tilalle. Jonain päivänä tuli se 10 000 kiloa nosteltua helposti.

Tämä nähtiin myllyn 60-vuotisjuhlissa 1995. Rakennuksessa pidettiin konsertti, esiintyjänä oopperalaulaja. Konserttia asemoitiin rakennuksen taakse, kun pianoa ei uskottu saatavan myllyn yläkerroksiin.

— Totesin, että onhan se kumma jos ei pianoa myllyyn saada. Kannettiin sitten se kavereitten kanssa ylös ja konsertti pidettiin myllyssä, Rossi nauroi.

OLLI-PEKKA HÄRMÄ

Juttu on julkaistu alunperin Joutseno-lehdessä 21.9.2017 osana Ennen ja nyt -juttusarjaa.