Paakon puutarha on pieni mutta sitäkin sitkeämpi

Pieni mutta sitkeä. Sellaiseksi voisi kuvata viisi vuosikymmentä sitten perustettua ja yhä pääasiassa yrittäjän itsensä voimin sinnittelevää Paakon puutarhaa. Kommandiittiyhtiön

Mika Paakko on kiertänyt toreja säännöllisesti ajokortti-ikäisestä lähtien. Joutsenon toria hän kehuu maakunnan parhaaksi. Kuva Tiina Mansikka

Tiina Mansikka

Pieni mutta sitkeä. Sellaiseksi voisi kuvata viisi vuosikymmentä sitten perustettua ja yhä pääasiassa yrittäjän itsensä voimin sinnittelevää Paakon puutarhaa.

Kommandiittiyhtiön ”äänekäs” yhtiömies Mika Paakko sanoo, että ajat ovat monellakin tapaa tyystin toiset kuin syksyllä 1966, kun vanhempansa – hortonomi Pentti Paakko ja puutarhuri Aili Paakko – rakensivat Karsturannan Arposenniemeen kauppapuutarhansa ensimmäistä kasvihuonetta.

– Silloin toiminnalla vielä eli. Nykyään tämä on enemmän tällaista elämäntapaintiaanihommaa.

Alaa on Paakon mukaan ajanut ahtaalle sekä alati kallistuva energia että ennen muuta Euroopan unioni.

– Kun Suomi liittyi EU:hun, leikkokukkien tuottaminen Suomessa romahti. Sen jälkeen kehitys on kulkenut tasaista alamäkeä.

Mika Paakko on luotsannut perheyritystä koko 2000-luvun. Pentti-isän kuoltua 2005 Paakon veljekset perustivat kommandiittiyhtiön. Silloisen työ- ja elinkeinokeskuksen kanssa solmittua starttirahasopimuksen kautta on enää yksi vuosi jäljellä.

– Tässä muodossaan ensi vuosi on puutarhan viimeinen vuosi. Sitten pitää jollakin muulla tavalla hommaa viedä eteenpäin ja miettiä, mikä on järkevää ja mikä oikeasti tuottaa.

Siinä missä toiminta alkoi joulukukilla – tulppaaneilla ja hyasinteilla –, nykyään Paakon puutarhan tuotevalikoima jakautuu kolmeen osa-alueeseen: kasvihuoneessa kasvatettaviin vihanneksiin eli kurkkuun ja tomaattiin sekä kesä- ja leikkokukkiin.

– Leikkokrysanteemia, leukoijaa, jonkin verran hajuhernettä, ruiskaunokkia, harsokukkaa. Kaikkea on kokeiltu.

Perinteitä kunnioitetaan siinä, että vihannekset kasvavat yhä edelleen turvepedissä, eivätkä lasivillassa kuten jotkin kasvihuoneet tapaavat nykyään kuulemma tehdä.

– Menetelmät eivät puolessa vuosisadassa ole juuri muuttuneet. Käsipelillä tehdään edelleen paljon, jossain määrin liikaakin. Esimerkiksi kasteluautomatiikkaa voisi hyvinkin ajatella.

Toisaalta mihinkään suuriin investointeihin puutarhalla ei ole ollut hanakkuutta ryhtyä.

– Lähiruuasta puhutaan paljon, mutta miksi ihmiset eivät sitten käy toreilla, Mika Paakko pohtii.

– Tosin on torikonseptissakin se vika, että työssäkäyvät ihmiset eivät ehdi torille kuin lauantaina ja kesälomalla, hän myöntää.

Mika Paakon haastattelu kokonaisuudessaan 27.10. Joutseno-lehdessä

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka