Sulaneista jäätelötuuteista makuhermoja hiveleviin herkkuihin

Joutsenossa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt toimittaja Katja Nykänen julkaisi keväällä yhdessä Top Chef -kokkikilpailussa pinnalle ponnahtaneen Joseph Youssefin ja valokuvaaja

Mirja Rantala

Katja Nykäsen muistot lapsuuden kesistä Rauhassa ovat aurinkoisia. Kuva Robert Seger

Joutsenossa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt toimittaja Katja Nykänen julkaisi keväällä yhdessä Top Chef -kokkikilpailussa pinnalle ponnahtaneen Joseph Youssefin ja valokuvaaja Robert Segerin kanssa kirjan Josen meze – Libanonin herkut.

Idea kirjaan syntyi juttukeikalla.

– Joseph kertoi kotimaastaan ja valmisti minulle ja Robertille libanonilaista ruokaa. Pitkän kuvauspäivän aikana syntyi ajatus tehdä kirja Libanonista ja sen ruokakulttuurista.

Libanonissa ruoka kokoaa useita sukupolvia saman pöydän ääreen, ja reseptit kulkevat äideiltä tyttärille.

– Minulle välittyi tunne, että resepteissä maistui rakkaus, kertoo Katja Nykänen.

Parasta libanonilaisessa ruokakulttuurissa on hänen mukaansa meze – alkupalakulttuuri –, josta kirjakin on saanut nimensä.

– Juhlan tullen pöydät notkuvat mezejä. Oma suosikkini on munakoisotahna baba ghanoush.

Libanonilaisessa keittiössä käytetään kaikki ruhonosat aivoja myöten. Mausteista tärkein on sitruunaa muistuttava sumakki.

Kirjan työstämistä Katja Nykänen kuvaa aikaa ja hermoja vaatineeksi projektiksi, joka kesti vajaat neljä vuotta.

– Kävimme Libanonissa kahtena eri vuonna viiden viikon ajan. Kirjan piti ilmestyä jo vuotta aiemmin, mutta Lähi-Idän sekava poliittinen tilanne viivästytti sitä.

Kirjassa on paljon reseptejä libanonilaisen keittiön monista mauista. Jokainen ohje on valmistettu ja kuvattu paikan päällä.

– Libanonissa grillataan paljon ja valmistetaan uunissa muhivia pataruokia, jotka on helppo valmistaa myös kotikeittiössä. Suuri osa ohjeista on tosi yksinkertaisia. Niiden juju perustuu monipuoliseen mausteiden käyttöön.

Katja Nykänen lukeutuu itse italialaisen ruuan ystäviin.

– Häpeäkseni tunnustan, että libanonilaista ruokaa tulee kokattua verrattain harvoin. Veri on vetänyt jo teini-iästä lähtien kohti saapasmaata.

Alkavana suvena hän on kuitenkin suunnitellut järjestävänsä libanonilaiset kesäjuhlat, joissa tarjoillaan grilliherkkujen ohella muun muassa ruokaisaa leipäsalaattia ja lampaanlihalla täytettyjä shawarmoja, lihaa käärittynä ohuen leivän väliin.

Josen meze on Katja Nykäsen ensimmäinen kirja. Ennen sen ilmestymistä hän sanoo ehtineensä tehdä jo vaikka mitä.

– Jo pienenä päätin, että minusta tulee toimittaja. Olen touhunnut journalismin saralla kaikenlaista parinkymmenen vuoden ajan. Itse asiassa pikkuruinen kiitos kuuluu myös Joutseno-lehdelle, jonne myin ensimmäisen lehtijuttuni 13-vuotiaana.

Juuri saamansa pienen apurahan turvin hän on lähdössä syksyllä Portugaliin.

– Pari uutta kirjaideaa on myös muhimassa, mutta saa nähdä syntyykö niistä mitään.

Joutsenolainen rieska ei ole koskaan kuulunut monipuolisesti ruokajuttuja kirjoittavan toimittajan suurimpiin herkkuihin.

– Rieska maistuu kyllä, jos sitä tarjotaan, mutta enemmän kaipaan ohutpohjaisia, eteläkarjalaisia karjalanpiirakoita. Niitä parempia ei muualta Suomesta saa.

Rauhasta kotoisin oleva toimittaja harmittelee lapsuutensa maisemien katoamista.

– Nykyään maisemia on vaikea tunnistaa, sillä metsää on hakattu loma-asutuksen tieltä ja parhaat kantarellipaikat jyrätty golfkentän alle.

Entisen mielisairaalaympäristön turmelemista hän pitää kulttuurihistoriallisesti harmittavana, mutta toivoo uudisrakentamisen elävöittävän ympäristöä ja luovan uusia työpaikkoja.

Muistot lapsuuden kesistä Rauhassa ovat aurinkoisia.

– Asfaltti poltti jalkoja, jäätelötuutit sulivat helteessä ja sain naarmuja polviini rosvo–poliisileikeissä.

Mieleen ovat painuneet myös loputon pulikointi Valkamanrannassa ja ilta-auringon värjäämä Saimaa.

– Leirit Kesärannassa olivat suvieni kohokohtia.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka