Lukijan kynä: Kevät saapuu, ja olemme valmiit pitämään hauskaa!

Lumet sulavat. Linnut alkavat taas laulaa. Ne tykkäävät tanssia ja hyppiä. Ne ovat piileskelleet pitkään jäisessä talvessa, ja nyt niiden ilo on palannut.

Pohjoisella pallonpuoliskolla päivät kirkastuvat ja pitenevät päivä päivältä. Voin sulkea silmäni ja tuntea auringon kasvoillani. Se on kaunista, kuin meditaatiota.

Talven hiljaisuus haihtuu hiljalleen. Luonnossa on säveliä. Tuuli on lämmin, asteet pysyvät plussalla. Voin kuulla vesipisaroiden äänen räystäältä. Kristallinkirkkaat pienet purot juoksevat teillä kuin niillä olisi päämäärä.

Maassa alkaa näkyä kaikenlaisia muotoja ja kokoja. Vihreät lehdet alkavat heräillä; taas uusi, kaunis asia, jonka luonto antaa.

Vaimoni osti keltaisia tulppaaneja. Ne ovat kauniita, kevään merkki. Itse en yleensä osta kukkia, mutta naiset ovat toisenlaisia.

Rakastan sitä, kuinka naiset hankkivat pieniä asioita kirkastamaan elämää. Se kuvastaa heidän sydäntään ja sieluaan.

Sukset ja sauvat palvelivat hyvin, ja nyt ne ovat säilössä odottamassa uutta talvea.

Miehet vain istuvat ja katsovat televisiota tai eivät tee mitään. Niin minäkin.

Jotkut puhuvat kevätväsymyksestä. Minäkin tunnen sen. Aivoni pakottavat minut ajattelemaan luonnon muutoksia. Se tuo iloa, mutta toisaalta myös kaipaan talvea. Käy kuin kuunnellessa melankolista musiikkia: rakastat sitä, mutta tunnet kaipaavasi jotakin. Tämä tuntuu samalta. Sielu on jakautunut kahtia: toisaalla on ilo ja toisaalla tyhjyys.

Näin, kuinka ihmiset ryntäsivät viimeistä kertaa hiihtämään. Heillä oli kiire vielä kerran kiertää latu. Sukset ja sauvat palvelivat hyvin, ja nyt ne ovat säilössä odottamassa uutta talvea.

Järvi on yhä jäässä. Vielä vähän aikaa sitten näin ikkunasta pilkkijöitä, ja jotkut olivat jäällä ottamassa aurinkoa.

Kun kevät saapuu, kiirehdimme pesemään ikkunoita ja siivoamaan kotia. Pakkaamme talvitavarat varastoon. Olemme valmiit pitämään hauskaa ja juhlimaan.

On taas monenlaista tekemistä. Lapset jo pyöräilevät. Näyttää siltä kuin he olisivat lopultakin vapautuneet talvesta.

Meillä kaikilla on monenlaisia suunnitelmia tehdä sitä sun tätä. Mutta koska Covid-19 vielä kiertää maailmassa, meidän on jollain lailla pidettävä huolta toisistamme. Se on inhimillisyyttä.

Tuntuu, etten ole aikoihin nähnyt aurinkoa. Sydän etsii aina jotain uutta, mutta kaipaa silti vanhaa. Ihmiset ovat sellaisia.

Kun päivät lämpenevät, minussa on sekä iloa että alakuloa. Ehkä elämä on sellaista. Elämme luonnon rytmissä. Se tarjoaa meille niin paljon kaunista.

Hira Khadgi

Joutseno

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka