Päivi-Linnea Pötry nauttii purjehtimisesta, ja veneessä on aikaa myös lueskella. kuvat Kai Skyttä

Päivi-Linnea Pötryllä alkoi seikkailun ja leikin aika – hän muistelee lämmöllä aikaansa Joutsenon kirjastonjohtajana

Sari Pullinen

Kesäisin päätoiminen purjehtija, talvisin kansainvälinen seikkailijatar ja mahdollisimman usein miehen tyttärentyttären, 3,5-vuotiaan Liljan, leikkikaveri.

Sellaiset ovat suunnitelmat Päivi-Linnea Pötryllä, joka teki toukokuussa viimeisen työpäivänsä Lappeenrannan kaupungin kulttuuri- ja kirjastotoimenjohtajana.

– Jään eläkkeelle niin varhain kuin mahdollista. Nyt on sopiva sauma, kun päättäjätkin vaihtuvat, Pötry kertoo.

Eläköityminen tuntuu hänestä loistavalta.

– Tykkäsin työstäni, mutta melkein 40 vuotta riittää.

Purjevene Linnea odottelee Pötryn pariskuntaa Kanavansuulla laiturissa. Päivi-Linnean aviomies oli nimennyt veneensä jo ennen kuin he tapasivat toisensa.

En ole ikinä ollut menneeseen haikailija.

Päivi-Linnea Pötry

Kunhan koronatilanne antaa myöten, Pötryt aikovat matkustaa ulkomaille. Rouvan lentolipussa lukee Mrs. Poetry –  vapaasti suomennettuna rouva Runous – englannin kielessä kun ei ö-kirjainta tunneta.

Nimitys on hyvinkin osuva kirjastotoimenjohtajalle.

– Edesmennyt äitini rakasti runoja ja luki niitä paljon. Kun minulta kysytään, mistä runosta tykkään, mainitsen Hermann Hessen Vaiheet. Se sopii mihin tahansa elämänvaiheeseen – vaikka eläkkeelle jäämiseen.

Hesse muistuttaa, ettei taakseen kannata liikaa katsella, vaan aina mieluummin eteenpäin.

– Allekirjoitan sen. En ole ikinä ollut menneeseen haikailija. Olen iloinen vaiheista, jotka olen elänyt, mutta kaikkea mielenkiintoista on aina edessä.

Menneisyyteen on nyt myös jäänyt kaksoispesti kaupungilla. Pelkästään kirjaston johtaminen olisi ollut iso sarka, mutta Pötry on johtanut sen lisäksi myös kulttuuritointa viimeiset 11 vuotta.

– Työtähän se on vain ollut. Kaksi tehtävää on antanut laajempaa näkökulmaa kulttuuriin kokonaisuutena. Yhteistyötä vapaan kulttuurikentän ja kolmannen sektorin kanssa olisi voinut olla enemmänkin, mutta olisi pitänyt myös olla enemmän aikaa.

Pötryn hoitamat tehtävät jaetaan jatkossa kahdelle viranhaltijalle.

– Kun seuraajillani on työaika kokonaan käytettävissä yhteen sarkaan, heillä on varmasti mahdollisuus tehdä monenlaisia uusia avauksia. Niin uskon.

Oman työaikansa Pötry jakoi tilanteen mukaan. Välillä hänen aikaansa tarvitsi enemmän kirjastopuoli, välillä kulttuuri.

– Vielä Joutsenon kirjastonjohtajana minulla oli mahdollisuus olla asiakaspalvelussakin, ja tykkäsin siitä kovasti. Lappeenrannan maakuntakirjaston johtajana elättelin haavetta päästä tiskin taakse edes toisinaan, mutta ei se ollut enää mahdollista. Sen koin menetyksenä.

Päivi-Linnea Pötry on ollut nuoresta saakka Italia-fani. Kai Skyttä

Kulttuuripalvelut kirjastoa lukuun ottamatta keskittyvät Lappeenrannassa pitkälti kaupungin keskustaan. Siellä ovat niin kaupunginteatteri, -orkesteri kuin museotkin.

– Kirjastoverkko on kuitenkin vielä suhteellisen hyvä ja laaja Joutsenossakin, Pötry huomauttaa.

Niistä päivistä, kun Pötry vuonna 1976 kirjoitti ylioppilaaksi ja lähti opiskelemaan Tampereen yliopistoon, kirjastot ovat kokeneet valtavan muutoksen.

– Tietty ydin – kirjallisuuden ja lukemisen tukeminen ja kehittäminen – on säilynyt. Se on punainen lanka, joka on aina olemassa ja tulee olemaan. Mutta sen lisäksi kirjastoihin on tullut valtavan paljon muuta tarjontaa.

1970-1980-luvuilla kirjastoissa järjestettiin vuodessa pari kirjailijamatineaa ja satutunteja. Nyt kirjastosta on tullut tiedon jakamisen lisäksi tapahtumien runsaudensarvi ja ihmisten olohuone.

Joutsenon-ajoilta Pötrylle muistuu mieleen hetki, jossa oltiin vankasti kirjaston perustehtävän eli tiedonhaun äärellä.

– 1980-luvulla ei ollut vielä internetiä, ja ihmiset saattoivat tulla visaistenkin tietopalvelukysymysten kanssa kirjastoon. Kerran yksi miesasiakas etsi huolestuneena vastausta kysymykseen, josta oli lyönyt vetoa. Mietin, että tällä ihmisellä on tonneja liossa, ja on minusta kiinni, löytyykö oikea vastaus. Se löytyi, ja mies voitti vedon. Silloin tuntui, että teen tuloksellista työtä, Pötry nauraa.

Päivi-Linnea Pötry, Joutsenon-aikanaan vielä Parviainen, valittiin Joutsenon kunnan kirjastotoimenjohtajaksi vuonna 1986. Sitä ennen hän työskenteli Lappeenrannassa kirjaston osastonjohtajana.

– Kunnanhallituksen haastattelu oli 28-vuotiaalle jännittävä. Ajattelin, että pelaan varman päälle, ja pukeuduin jakkupukuun ja laitoin hiukset nutturalle. Nuttura oli niin kireä, että ohimoita kiristi.

Kysymykset olivat visaisia.

– Vakuutin osaavani kaiken, mitä kysyttiin – myös atk:n, vaikka en tiennyt siitä tuon taivaallista! Mutta ajattelin, että sitten vaan opettelen sen.

Tuohon aikaan sähkökirjoituskonekin oli vielä hieno väline.

– Kun tulivat tietokoneet, piti varmistaa, että se oli Pentium, Pötry muistaa.

Vuonna 1996 Joutsenon kirjastoon saatiin asiakastietokone internet-yhteyksiä varten, mutta pääkirjaston hyllyssä oli vasta yksi romppu eli cd-rom – formaatti, jonka elinkaari jäi lyhyeksi.

Joutsenon-aikoja ja silloisia työkavereita, kunnanviraston työntekijöitä ja päättäjiä Pötry muistelee lämmöllä. Joutsenossa hänellä vierähti melkein 20 vuotta.

– Esimieskokemusta minulla oli tullessani vain vähän, mutta sen sijaan oli nuoren ihmisen intoa ja ihanteellisuutta. Näin 40 vuoden jälkeen sitä voi vain muistella, kun on muuttunut vanhaksi kyynikoksi, Pötry nauraa.

Nuorena hän toivoi olevansa kuin Tuntemattoman sotilaan Vilho Koskela, kiva ja joviaali tyyppi. Kun hän vuosikymmenten jälkeen ajattelee itseään esimiehenä ja johtajana, kauhu hiipii rintaan: kävikö tässä niin, että Koskelasta tulikin Lammio, vieläpä ihan huomaamatta.

– Ikä ja kokemukset muuttavat ihmistä, siihen olen monta kertaa herännyt, Pötry miettii.

1990-luvun lama on ollut Pötryn työuran raskain kokemus. Se jätti jälkensä kaikkiin, jotka olivat silloin Joutsenon kunnan palveluksessa. Kunta irtisanoi tuolloin kymmeniä työntekijöitä.

– Vanhojen työkavereitten kanssa siitä on puhuttu pitkään jälkeenpäinkin. Rankinta se oli heille, jotka joutuivat lähtemään, mutta traumaattista myös niille, jotka jäivät, Pötry sanoo.

Mutta myös iloisia hetkiä oli paljon, ja ne syntyivät monesti ihan tavallisissa työtehtävissä, asiakaspalvelussa ja muissa kohtaamisissa. Erityisesti Pötry tykkäsi pitää satutunteja ja esittää pöytäteatteria lapsille.

Siihen hän olisi ehkä paneutunut enemmänkin, jos tehtävät olisivat antaneet myöten.

Kuka?

Päivi-Linnea Pötry

Jää 1.9. eläkkeelle Lappeenrannan kirjastotoimen- ja kulttuuritoimenjohtajan tehtävistä, jossa aloitti 2010.

Joutsenon kuntaan kirjastonjohtajaksi 1986, siirtyi 2005 Lappeenrantaan ensin lähikirjastojen johtajaksi ja sitten kirjastotoimenjohtaksi.

Syntynyt Lappeenrannassa 1957, asuu Lappeenrannan Murheistenrannassa.

Koulutus: Yhteiskuntatieteiden maisteri.

Perhe: Aviomies, miehen aikuiset lapset ja lapsenlapsi.

Harrastukset: Lukeminen ja muu kulttuuri, purjehtiminen, matkustelu.

Vinkit

Kesälukemista ja -katsomista

Päivi-Linnea Pötry kertoo olevansa tuurilukija. Hän lukee erityisesti kesällä ja purjeveneessä.

Viime kesän lukuelämyksistä Pötry nostaa Jonas Gardellin romaanin Ehdottoman rakkauden muistolle.

– On mielenkiintoista lukea oikeasta eletystä elämästä, ja siitä myös Gardell kirjoittaa. Tykkäsin hänen romaanistaan ihan hulluna.

Hän suosittelee myös Jari Tervon Loiri-elämäkertaa ja Tervon omaelämäkerrallista trilogiaa.

– Kirjojen hykerryttävän ajankuvan tunnistaa jokainen saman ikäluokan lukija.

Koskettavina lukuelämyksinä mieleen jäivät Saint-Exupéryn Pikku Prinssi ja riemastuttavan elämänmakuinen Niko Kazantzákisin Kerro minulle, Zorbas.

Italia-fania kiehtovat Donna Leonin dekkarit, joiden päähahmo on Guido Brunetti.

– Parhaillaan katson Komisario Montalbanoja suoratoistopalvelusta melkein joka ilta. Nuorempana ramppasin italiassa, ja samalla tarttui italian kielikin aika kivasti. Italiaa on kiva kuunnella.

Etusivulla nyt