Metsänokiperhosia liihotteli viime kesänä enemmän kuin koskaan – perhosten määrä nousi viime kesänä yli 50 prosenttia edellisvuoteen verrattuna

Viime kesänä riitti aurinkoa ja lämmintä, mikä innosti päiväperhosiakin. Niitä ilmoitettiin valtakunnalliseen seurantaan ennätyksellisen paljon.

Havaintopäiviin verrattuna perhosten määrä nousi yli 50 prosenttia edelliskesästä. Seurannan aikana on ollut vain yksi parempi päiväperhoskesä. Se oli vuonna 1995.

Paljouden takana oli varsinkin kaksi lajia. Seurantaan ilmoitetuista perhosista melkein joka kolmas oli nokkos- tai sitruunaperhonen.

Nokkosperhosia enemmän on laskettu vain lanttuperhosia kesällä 2010, sitruunaperhosia puolestaan havainnoitiin useammasta seurantaruudusta kuin mitään muuta lajia yhden kesän aikana.

Aikuisena perhosena talvehtiva kaksikko hallitsi jo edellistäkin päiväperhoskesää.

Kesä suosi myös keisarinviittaa, suruvaippaa ja metsänokiperhosta, joita tilastoitiin enemmän kuin koskaan. Päiväperhostemme kärkikymmenikköön ensimmäistä kertaa yltänyt keisarinviitta oli seurannan runsaslukuisin hopeatäplä.

Varsinkin sinisiipiä sai hakea keskikesän kukkamailta tosissaan.

Lajin nousu 1990-luvulta on ollut kerrassaan huima.

Vähälukuisemmista lajeista esiin nousivat muun muassa vahvasti Suomeen vaeltaneet nauris- ja kaaliperhonen.

Eksoottisempiakin päiväperhosvieraita tavattiin enemmän kuin edelliskesinä. Joukossa oli niin sinappiperhonen kuin etelän- ja vaaleakeltaperhonenkin.

Heinäkuun puolivälissä Suomeen ryöpsähti myös pikkuhäiveperhosia, joista tehtiin kautta aikain ensimmäinen havainto Kainuusta asti.

Parempaankin perhoskesään olisi ollut aineksia, sillä melkein joka toisen päiväperhosen havaintopäivillä painotettu runsaus jäi keskivertovuoden tasosta.

Suorastaan ennätyksellisen heikoilla olivat tesmaperhonen ja niittyhopeatäplä, hopea- ja niittysinisiipi sekä loisto- ja ketokultasiipi.

Varsinkin sinisiipiä sai hakea keskikesän kukkamailta tosissaan. Esimerkiksi niitty- ja hopeasinisiipiä on ilmoitettu kulunutta kesää vähemmän vain seurannan alkuvuonna 1991.

Seuranta perustui edelleen laajaan vapaaehtoisten joukkoon.

Kaikkiaan 229 luonnonharrastajaa ilmoitti päiväperhosia lähes 850 seurantaruudusta läpi Suomen. Kaikki perhoshavainnot karkeutetaan tietyn suuruiselle seurantaruudulle, joita on Suomessa yli 3 800. Päiväperhoshavaintoja on 31 vuoden aikana kertynyt noin 2 880 ruudusta, eli vajaa tuhat on vielä vailla yhtäkään päiväperhostietoa.

Tietoja kertyi viime kesältä yhteensä 107 lajista ja 385 000 päiväperhosesta. Eniten perhosia kirjattiin Etelä-Hämeestä, mutta paras päiväperhosruutu löytyi Etelä-Karjalasta, kun Ruokolahdella listalle kertyi 63 päiväperhoslajia.

Ennätyksellinen määrä runsaslajisia perhosruutuja ilmensi sekin erinomaista perhoskesää.

Vähintään 50 lajia tavoitettiin peräti 19 seurantaruudusta, jotka jakautuivat kahdeksan eliömaakunnan alueelle.

Raahe sekä Kajaani ja Sotkamo olivat nyt Keski-Pohjanmaan ja Kainuun ensimmäiset 50 lajiin yltäneet päiväperhosruudut seurannan 31 vuoden aikana.

Valtakunnalliseen päiväperhosseurantaan voi osallistua tallentamalla omat havaintonsa Suomen Lajitietokeskukseen.

Ohjeet löytyvät seurannan sivuilta, joilta on luettavissa myös päiväperhoskesän 2021 laajempi yhteenveto myöhemmin kevään aikana.

Kirjoittaja on seurantavastaava Suomen Perhostutkijain Seurasta.

Mikä?

Päiväperhos-seuranta

Päiväperhosseurannalla tutkitaan Suomen päiväperhoslajiston levinneisyy­den ja runsauden muutoksia eri vuosina.

Suomen 122 päiväperhoslajista vakituisia on noin sata.

Seurantaan on osallistunut vuodesta 1991 yli 1 100 luontoharras­tajaa.

Tiedot 6,6 miljoonasta päiväperhosesta on tallennettu Suomen Lajitietokeskukseen.

Seurannasta vastaa Suomen Perhostutkijain Seura, ja se jatkuu kaikille avoimena kesällä 2022.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka