Kesä 2022 pohjusti kelpo lähtökohdat uudelle perhoskaudelle.
Joutsenon Korvenkylän tutkimuslinjalla nähtiin kesän aikana eniten perhosia kolmeen vuosikymmeneen. Toukokuusta syyskuuhun ulottuvalla laskentajaksolla kirjattiin uusi yksilöennätys peräti kahdeksan lajin tilastoihin.
Joukkoon lukeutuivat viljelymaisemaa hallitsevat lauhahiipijä ja lanttuperhonen, joita molempia laskettiin yli 600 yksilöä. Tällaisia määriä ei ole kirjattu aikaisemmin millekään lajille, eikä vaisuimpina perhosvuosina kesän kokonaissaldokaan ole ollut paljon suurempi. Esimerkiksi kesällä 2020 linjalta laskettiin vähemmän perhosia kuin pelkästään lanttuperhosia ja lauhahiipijöitä kuluneena kesänä.
Keväällä kangasperhonen aloitti vahvasti, sillä niitä lensi viisinkertainen määrä keskivertokevääseen verrattuna. Kesä puolestaan suosi Joutsenon seudulle 2000-luvun aikana levittäytyneitä uusia päiväperhostulokkaita.
Peltovirnaperhonen ja tummahäränsilmä olivat ennätyksellisen runsaita, ja karttaperhosiakin laskettiin enemmän kuin kolmena edelliskesänä yhteensä.
Peltovirnaperhonen ja tummahäränsilmä olivat ennätyksellisen runsaita.
Myös pikkuhäiveperhonen osui kolmen kilometrin laskentareitille viiden vuoden tauon jälkeen.
Kun nokkos- ja idänniittyperhosiakin riitti laskentareitille yli kahden kesän edestä, 23 laskentaviikon saldo kipusi hieman yli 2 600 perhosen. Se vastaa melko tarkasti kahden keskivertokesän perhosmäärää.
Kaikkiaan 24 päiväperhoslajia oli runsaampia kuin keskimäärin, ja vain 15 lajia jäi keskivertovuoden luvuista.
Todellisesta huippukesästä ei kuitenkaan voida puhua, sillä tutkimuslinjan lajimäärä oli jotakuinkin tavanomaista tasoa. Kaikkiaan 39 havaittua päiväperhoslajia oli itse asiassa pienin lajimäärä viiteen vuoteen.
Tutkimusalueella vähälukuisista lajeista tyystin havainnoitta jäivät muun muassa ketokultasiipi, pursuhopeatäplä ja yllättäen myös ritariperhonen, joita kesän aikana näkyi Joutsenonkin seudulla runsaasti.
Paljon paremmin eivät menestyneet virnaperhonen, ratamoverkkoperhonen ja metsänokiperhonen, jotka jäivät jokainen yhden havaitun perhosen varaan. Myös sinisiivet olivat muutamaa lajia lukuun ottamatta vähälukuisia.
Harvassa olivat hopeatäplätkin, ja varsinkin angervohopeatäplä jäi laskennoissa ennätyksellisen vähiin. Linjan tavallisimmista lajeista varsinkaan tesma- ja neitoperhonen eivät yltäneet normaalille tasolleen.
Suotuisa edelliskesä selittänee hyvää perhostulosta, sillä kulunut kesä oli olosuhteiltaan vaatimaton, mutta ilmeisen sopivasti aurinkoinen ja sateinen. Muualla Etelä-Suomessa perhoskesän kerrotaan monin paikoin näivettyneen kuivuuteen.
Kesä myös pohjusti kelpo lähtökohdat seuraavalle perhoskaudelle, mutta talvi välissä voi vielä muuttaa näkymiä.